Charles Stross: Singulariteettitaivas

Tulee tosiaan melko harvoin luettua kirjoja uudelleen, vaikka joskus kannattaisi. Taannoin ilmestyi ensimmäinen Charles Stross -suomennos Singulariteettitaivas, joka toki piti hankkia. Olen lukenut sen vuosia sitten alkukielellä. Muistikuvat ovat hämärät, ja epäilen etten oikein pysynyt tarinasta kärryillä ensimmäisellä lukukerralla. Olisiko kyse saattanut olla kielestä tai tottumuudesta itselleni vieraampaan kirjailijaan?

Tämä jälkimmäinen lukukerta saa minut ajattelemaan, että mielikuvien hämäryys ei johtunut siitä, ettenkö olisi kieltä ymmärtänyt. Kyse oli siitä, että tarina tempoilee vauhdikkaasti. Suunta ei välttämättä ole selvä. En tarkoita sitä, että käänteiden ja loppuratkaisun tulisi olla tiedossa ennakkoon – mutta joissakin tarinoissa lukijan on helpompi suunnistaa kuin toisissa.

Mukava tätä oli lukea. Käytännössä tarina on aika uusi, kun siitä ei ensimmäisellä kerralla jäänyt juurikaan mieleen. Kokemus ei kuitenkaan ollut niin valloittava, että tämä tulisi luettua kolmannen kerran – vaikka luulen, ettei tästäkään lukukerrasta vuoden kuluttua muista juuri enempää kuin edellisestäkään.

Kategoria(t): tieteiskirjallisuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *