Neljäskolmatta runo: Ohjeita sulhaselle eli kuinka panna vaimo töihin ja piestä oikein

Tämäkään runo ei oikeastaan edistä tarinaa – tai toivon niin. Jos tällä pätkällä on olennainen osa juonessa, niin perheväkivallan varjo kulkee horisontissa.

Morsianta on Kalevalan tähänastisissa hääpuheissa kehotettu työteliäisyyteen, vaatimattomuuteen ja kiitollisuuteen. Sulhanenkin saa osansa neuvoista. Morsiamesta täytyy tämän suvulle olla kiitollinen. Sen lisäksi täytyy tukea morsiamen ahkerointia kunnon työkaluilla – hyvä viikate, hyvät kangaspuut – ja pitää nainen kurissa siten maltillisesti, että ensin yrittää puheella ja jos pieksääkin, niin sillä tavalla ettei jälkiä jää ja kylillä ei puhuta.

Eli tässä on kai sitten ohjeet perinteiseen kalevalaiseen perheväkivaltaan.

Myönnän, että kaikki ilmaisut eivät ole minulle selviä. Tällaisia ohjeita kuitenkin annetaan vaimon koulimiseen:

"neuvo neittä vuotehella
opeta oven takana
vuosikausi kummassaki,
yksi vuosi suusanalla,
toinen silmän iskennällä,
kolmas on jalan polulla!"

Pitääkö ensin yrittää puheella, sitten mulkoilla vihaisesti ja lopulta polkea jalkaa? Joku paremmin ymmärtävä voi kommentoida.

Sitten jos ei ”siitä huoli / eikä tuostane totelle” voi käyttää järjestyksessä ruokoa, vitsaa ja lopulta koivun oksaa. Tämän jälkeen neuvotaan sopivat lyömiskohdat, ettei ”kuppi kulmalle tulisi, / sinimarja silmän päälle.”

Häälaulajan hengähtäessä ukko uunin päältä kertoo, että hänen naistaan eivät miellyttäneet lihat, kalat tai mitkään, eikä kotitöitäkään kai vaimo tehnyt. Asiat alkoivat parantua, kun hän otti käyttöön koivut, katajat ja pajut.

Morsian itkee vielä kerran – eipä ihme – ja sitten lähdetään Ilmarisen talolle. Toivotaan etteivät nämä väkivaltaohjeet petaa tulevaa tarinaa.

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *