E. L. Doctorowin romaanin Vesilaitos tarina tuntuu erilaiselta kuin hänen aikaisemmin lukemani tuotantonsa. Muut teokset – itselleni kunnolla avautumattomasta Kynämiestä en uskalla sanoa – ovat olleet selvästi sellaisia, joiden tarinoiden tapahtumat ”olisivat oikeasti voineet tapahtua”.
Vesilaitos on julkaistu 1995, ja sen tarina sijoittuu 1870-luvulle. Jään kuitenkin miettimään, onko se kirjoitettu kuin se olisi kirjoitettu tapahtumiensa ajankohtana vai aikaisemmin. Tarina nimittäin on tieteiskirjallisuutta kauhusävyillä, mutta lähtökohtaisesti ei aivan sellaista kuin 1990-luvulla kirjoitettiin.
Vaihtoehtoja on toki useampiakin. Voi olla, että kirjailija on kirjoittanut sellaisen tarinan kuin on halunnut välittämättä lajityypistä. Voi myös olla, että hän on halunnut kirjoittaa jonkinlaisen tieteisfiktiotarinan, mutta lajityyppi on ollut hänelle vieras. On myös täysin mahdollista, että hän on taitavasti kirjoittanut proto-scifi-pastissin.
Tarinan tyylilaji vaikuttaa nyt lukukokemukseeni yllättävän paljon. Doctorow on usein kirjoittanut omasta ajastaan tai sen lähimenneisyydestä melko realistisesti. Nyt liikutaan fantasian puolella. Onko hän halunnut tyylilajivalinnallaan sanoa jotain erityistä? Täytyikö kirjoittaa näin sanoakseen paremmin sen mitä halusi? Onko kyse vaihtelunhalusta tai jonkinlaisesta sisäpiirivitsistä?
Kirjoittajan tekemässä valinnassahan ei ole mitään väärää. Se vain taisi saada minut lukemaan tarinan eri tavalla kuin hänen aikaisempansa.