Keltainen kirjasto #63: Labyrintissa

Keltaisen kirjaston sota jatkuu. Alain Robbe-Grillet’n romaanissa sotilas kulkee – kai – kaupungissa kohti hämärää määränpäätään lukijalle vasta vähitellen selkenevin tavoittein. Esipuhe tuntuu kieltävän symboliset tulkinnat, vaikka sen alussa tunnustetaan ettei teoksessa mainittua taistelua koskaan käyty, ja vaikka esipuheen loppu tuntuu ainakin tästä lukijasta hyvin hämärältä.

”Tässä on kuitenkin kysymys täysin materiaalisesta todellisuudesta, toisin sanoen se ei tavoittele mitään vertauskuvallista arvoa. On siis toivottavaa, että lukija ei näkisi kerrotussa kuin esineitä, eleitä ja sanoja, tapahtumia, yrittämättä antaa niille sen suurempaa tai pienempää merkitystä kuin omassa elämässään tai omassa kuolemassaan.”

Tarinoillahan on aina merkityksensä, lopulta viimeistään lukijan asettamina. Siinä mielessä kaikki tarinat symboloivat jotain lukijalleen, vaikka varsinainen symbolismi olisi tekijän aikeista kaukana.

Mitä pitäisi ajatella ei-symbolisesta tarinasta, jonka päähenkilö kulkee katkonaisesti määräpäähänsä, kun tietyt tapahtumat – ainakin niiden muoto – toistuvat matkan varrella? Väittäisin, että jos tarinaan ei pysty rakentamaan mitään tasoa kuvauksen päälle, ei ole lukenut oikeastaan mistään kertovaa tarinaa. Jossain mielessä tarina muistuttaa Borchertin ovien ulkopuolelle jäävää sodan käyttökelvottomaksi tekemää sotilasta. Siinä teoksessa ovat kuitenkin olivat myös konkreettisia, Robbe-Grillet sen sijaan ei kirjoita kouriintuntuvaa labyrinttia minnekään.

Periaatteessa kyseessä on siis tarina miehestä, joka kulkee laatikkoa kantaen eteenpäin kohdaten kerta toisensa jälkeen pojan. Käytännössä epäilen, että tämä on tarina myös jostain muusta.

 

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *