Cyberpunk 2020: Roolipeli synkästä lähimenneisyydestä

Vähältä piti, mutta saimme pelattua klassista vuonna 1990 ilmestynyttä Cyberpunk 2020 -roolipeliä vuonna 2020.

Olisinko pelannut sitä ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla ja sitten viimeisen kerran ennen äskeistä vuonna 2005? Se tosin oli lyhyt siirtymäseikkailu Cyberpunk V3.0-peliin, josta voi sanoa aika vähän mitään hyvää.

Mutta viisitoista vuotta kului hetkessä ja nyt ollaan siinä synkän tulevaisuuden joskus kaukaiselta tuntuneessa vuosiluvussa.

Mitä 2005-2020 pelimaailman historiassa tapahtui? Ensimmäinen yhtiösota 2005. Euroopan yhteisön ja Neuvostoliiton yhteismatka lähtee Marsiin 2009. Detroitin ruokamellakoissa 52 kuollutta 2010. Euroopan avaruusjärjestön massiivinen Kristallipalatsi valmistuu kiertoradalle 2011. Biorutto tappaa Chicagossa 1700 ihmistä 2012. Ensimmäinen varsinainen tekoäly 2013. Konsensuaalisen hallusinaation kyberavaruus 2014. Euroopan avaruusjärjestön alus kohti Jupiteria 2018.

Ei tuo niin synkältä kuulosta varallisuuserojen, koronaviruksen, ahdasmielisyyden, itsevaltiaiden ja taikauskon runnellessa maailmaa tässä todellisessa vuodessa 2020.

Millaista olikaan palata pelaamaan synkkään tulevaisuuteen, jossa seikkailuja ennen täyttivät juonittelu, selkäänpuukotus ja ruumiit? Olisivatko tarinat erilaisia nyt, kun peliporukka on iältään lähempänä neljääkymmentä eikä enää hädin tuskin parikymppisiä?

Pelinjohtajana tarinaa laatiessani hylkäsin suuret salaliitot ja kasvottomat viholliset kaiken yllä kaukana pelaajien hahmoista. Konfliktin alkuun panneilla vastustajilla oli vain askel tai pari etäisyyttä pelaajahahmoihin – ja mikä tärkeintä, konflikti ei saanut alkuaan mestarillisesta mahtimiesten juonesta, johon hahmo kompuroivat. Kyse oli siitä, että omassa kunnianhimossaan ja sokeudessaan vastustajat sotkivat paitsi oman tilanteensa niin myös muiden elämät.

Niin pienen kautta en ehkä olisi malttanut toimia teininä kirjoittaessani seikkailun tarinaa. Tuli olla suurta. Piti olla massiivisia operaatioita, maailmaa järisyttäviä toimijoita. Liekö se sitten kasvamista, kyynistymistä vai ymmärtämättömyyttä, mutta jotenkin nykyään tuntuu, että ihmiset enimmäkseen vain törmäilevät ja kompuroivat tekemisissään millä vallan tasolla hyvänsä ilman nerokkaita suunnitelmia. Valitettavasti pahansuopuuteen on helpompi uskoa kuin nerouteen.

Huomasin myös suhtautuvani pelaajien hahmojen tekemisiin eri tavalla kuin parikymppisenä. Vähän naivisti taisin toivoa, että tekisivät vuoden 2020 maailmasta parempaa paikkaa – edes omalta pieneltä osaltaan. He voisivat tavoitella muutakin kuin kostoa, muutakin kuin rahaa muiden kustannuksella.

Hassua. No, pelin uusi laitos eli Cyberpunk Red on ilmestynyt. Saapa nähdä olemmeko pelaamassa sitä sen lähimenneisyydessä vuonna 2045 ja tuntuuko siinä kuvattu yhtiösotienjälkeinen maailma rauhoittavalta utopialta kun katselee ympärilleen.

Kategoria(t): roolipelit Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *