Keltainen kirjasto #118: Haukkani Memed

Kostotarinoissa on aika selkeä fokus: on selvää, mikä tapahtumia ja etenkin päähenkilöä ajaa eteenpäin. Jokaisella lukijalla – ja varmaan jokaisella ihmisellä – on mielessään jonkinlainen oikeutuksen tai hyvityksen hakemisen mallitarina, joten kostotarinaa lukiessa tapahtumat pyrkivät asettumaan tähän malliin. Näin myös päähenkilön toimissa säilyy jatkuvasti johdonmukaisuus.

Yashar Kemalin romaani Haukkani Memed asettelee alussa kostotarinan elementit lukijan eteen: on nöyryytystä, niin rakenteellista kuin henkilökohtaistakin epäoikeudenmukaisuutta, ja valta-aseman väärinkäyttöä. Maaorjapoika Memedin daavidmainen hahmo on mitä luontevin käymään maanomistajan ja monen kylän hallitsijan Abdin valtaa vastaan.

Jossain vaiheessa alan kuitenkin epäillä, etten luekaan tarinaa oikein – ettei se olekaan kostotarina. Tuntuu kuin Memediä ei oikeasti ajaisikaan kosto tai hyvitys. Onko Haukkani Memed sittenkin tarina lojaalisuudesta? Maaorjien lojaalisuus Abdia ja Memediä kohtaan vaihtelee, rosvojoukkojen jäsenten lojaalisuus joukkoaan ja toisiaan kohtaan heiluu, ylimystö vaikuttaa lojaaliselta hallitusvallalle silloin kun se sille itselleen sopii. Lojaalisuus ihanteita ja oikein toimimista kohtaan saattaa ylittää viran vaatimukset, ja Memed pääsee pakoon epätoivoisessa tilanteessa.

Mutta onko romaani myöskään tarina lojaalisuudesta, kun Memedin rakastettu jää väärin syytettynä virumaan vankilaan ilman että Memed antaa ymmärtää tätä juuri muistelevansa? Samoin Memed muistaa äitinsäkin vain silloin tällöin. Lopulta Memed vapauttaa rakastettunsa, joka sitten pysyy väkivaltaiseen kuolemaansa asti Memedin rinnalla.

Onko tämä tarina kostosta? Jollakin tavalla kyllä. Entä tarina lojaalisuudesta – tai lojaalisuuksista? Sitäkin. Puhdasoppiseksi kostotarinaksi tätä on vaikea sanoa, vaikka aivan viimeisillä sivuilla Memed viekin hengen hänet rosvoksi ja karkuriksi ajaneelta Abdilta. Karkuruus toki jatkuu, joten siinä mielessä tarina saattaa olla lähellä tosielämän kostotarinoita, joissa kostosta huolimatta ei tule lopputekstejä, joiden jälkeen elämää elettäisiin onnellisena loppuun saakka.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *