Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Neljäskolmatta runo: Ohjeita sulhaselle eli kuinka panna vaimo töihin ja piestä oikein

Tämäkään runo ei oikeastaan edistä tarinaa – tai toivon niin. Jos tällä pätkällä on olennainen osa juonessa, niin perheväkivallan varjo kulkee horisontissa. Morsianta on Kalevalan tähänastisissa hääpuheissa kehotettu työteliäisyyteen, vaatimattomuuteen ja kiitollisuuteen. Sulhanenkin saa osansa neuvoista. Morsiamesta täytyy tämän suvulle … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #184: Pelastunut kieli

Minulla on ilmeisen jännitteinen suhde elämäkertoihin. Jos ne on kirjoitettu selvästi tietoteoksiksi, niin luen niitä mielenkiinnolla. Gösta Sundqvistin elämäkerta lienee tästä hyvä esimerkki. Jos elämäkerta on verhoiltu romaaniksi tai romaanissa keskeistä ovat elämäkerralliset ainekset, en yleensä jaksa niitä samalla tavalla. … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #183: Aké – lapsuusvuodet

Olen ylistänyt Ray Bradburyn tapaa kuvata maailmaa ja lapsuutta taianomaiseksi. Voiko minulle tulla samanlaista kokemusta lapsuuden ja kasvamisten kuvauksesta nigerialaisessa Akén kylässä? Ray Bradburyn kertomukset – tai ainakin niiden tunnelmat – ovat hänen omasta lapsuudestaan, ja Wole Soyinka ammentaa myös … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmaskolmatta runo: Morsiamen odotukset asetetaan aika alas

Kaksi huomiota: Lönnrot näki hääjakson hirmuisen hyväksi paikaksi säilöä kaikenlaista vastaantullutta kansanperinnettä. Lisäksi morsiamia näköjään haluttiin ennen pelotella ja itkettää mahdollisimman paljon. Kalevalan 23. runo edistää tarinaa vain, jos morsian myöhemmin helpottuu, kun uuteen kotiin muuttaminen ei olekaan niin kamalaa … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #182: Erottamattomat

Bruce Chatwinin ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa on romaani Erottamattomat. Se kertoo kaksosista – se kertoo itse asiassa koko heidän elämänsä. Mutta mistä heidän elämänsä tarina kertoo? Se ei minulle selviä. Mikäli ajoitan tarinan oikein, se alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kahdeskolmatta runo: Morsianta itketetään

Runo numero 22 ei sekään edistä tarinaa mainittavasti. Ehkä se voisi rakentaa Pohjolan tyttären hahmoa, jos Kalevala olisi henkilöitään syväluotaava runoelma. Epäilen, että morsian ei kuitenkaan tule kohtaamaan pelkojaan niitä reflektoiden ja kasva kohti täydempää mutta silti pohjimmiltaan ristiriitaista olemista … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #181: Toivo

André Malraux’n Toivo saa miljöönsä sodasta kuten hänen Keltaisessa kirjastossa aiemmin julkaistu teoksensa Sielujen kapina. Kirjoitin Sielujen kapinasta näin: Henkilöt eivät ole vain historian tarinan statisteja, ikään kuin välttämätön paha, vaan teoksen tarina on juuri heidän tarinansa. Omassa tarinassaan aatteellistakin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #179: Dekaanin joulukuu

Saul Bellowin romaanin Dekaanin joulukuu kansilehden tekstin viimeisessä kappaleessa kerrotaan näin: Dekaanin joulukuu on kirja meidän ajastamme ja siitä mitä tapahtuu ihmiselle joka haluaa löytää uusia keinoja ja uuden kielen joilla välittää ajatuksiaan ja kokemuksiaan muille, kirja siitä miten tällainen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Yhdeskolmatta runo: Kansanperinteen kokoamista

Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häät taitavat olla lähinnä kehyskertomus, jonka varaan Lönnrot on voinut ripustaa kaikenlaista kansanperinnettä jälkipolville säilöttäväksi. Runosta numero 21 puolet on kuitattu ”Vävyntulovirrellä.” Jos virrestä poimitaan tarinan kannalta olennainen, niin se tiivistyisi siihen, että Ilmaria komeasti saapuu … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #177: Pieni ilmestyskirja

Tässäpä on lohdutonta kerrontaa: Tadeusz Konwicki ja Pieni ilmestyskirja. Se alkaa tosi dramaattisesti: ”Maailmanloppu tulee. Minun oma maailmanloppuni. Se lähestyy tai oikeammin hiipii minua kohti.” Kerronnassa maalataan ympäristöstä tunnelmiltaan apokalyptinen kuvaelma, joka tuo mieleeni Studio Julmahuvin Lasi-elokuvan mainoksen. Lohduttomuudessa toistuvat … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti