Keltainen kirjasto #179: Dekaanin joulukuu

Saul Bellowin romaanin Dekaanin joulukuu kansilehden tekstin viimeisessä kappaleessa kerrotaan näin:

Dekaanin joulukuu on kirja meidän ajastamme ja siitä mitä tapahtuu ihmiselle joka haluaa löytää uusia keinoja ja uuden kielen joilla välittää ajatuksiaan ja kokemuksiaan muille, kirja siitä miten tällainen itsensä alttiiksi paneminen vaikuttaa hänen omaan minäänsä, ihmissuhteisiinsa ja kohtaloonsa.

Alkuteos on ilmestynyt 1982 ja käännös 1983 – joka on minunkin syntymävuoteni – ja minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää, mikä Dekaanin joulukuun tarina on. Ajoiko aika tarinan vai onko se liian kaukaisesta ajasta minulle? Se ehkä esittää kysymyksiä, jotka eivät minun kokemusmaailmassani kietoudu yhteen tai sovi tarinaksi.

Kirjan päähenkilö on Romaniassa, itselleen vierassa ympäristössä, seuraamassa vaimonsa kanssa tämän äidin viimeisiä päiviä. Odotetusti anoppi menehtyy, ja sitä ennen on taisteltu kommunistisen ja korruptoituneen yhteiskunnan byrokratian kanssa. Menehtyminen ei millään tavalla ole teoksen kohokohta tai merkittävä käänne – se vain tapahtuu, kuten pitikin.

Päähenkilö miettii myös kotikaupunkinsa Chicagon luonnetta, rotukysymyksiin kietoutuvaa rikosta ja globaalin lyijymyrkytyksen mahdollisuutta. Muitakin asioita hän pohtii, ja lopulta irtisanoutuu virastaan. Minä en vain ymmärrä, miksi hän tekee mitään näistä. Mikä tässä tekee tarinan?

Kansilehden ensimmäisessä kappaleessa todetaan:

Ja täällä, ummikkona ja ulkomaalaisena, pakollisessa toimettomuudessa hän käy mielessään läpi kotikaupunkiin jääneitä asioita.

Varmaan toimettomuuteen voisi rakentaa tarinan. Ei se yksin kuitenkaan tarinasta käy.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *