Yhdeskolmatta runo: Kansanperinteen kokoamista

Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häät taitavat olla lähinnä kehyskertomus, jonka varaan Lönnrot on voinut ripustaa kaikenlaista kansanperinnettä jälkipolville säilöttäväksi. Runosta numero 21 puolet on kuitattu ”Vävyntulovirrellä.” Jos virrestä poimitaan tarinan kannalta olennainen, niin se tiivistyisi siihen, että Ilmaria komeasti saapuu anoppilaan, joka on laitettu viimeisen päälle, ja vastaanotto on lämmin ja runsas.

Aika paljon säkeitä kuluu myös siihen, kun Väinämöinen maanitellaan laulelemaan juhlissa kiitoksensa isäntäväelle. Vaikka sitä ei erikseen ole miksikään kiitossanoiksi merkitty, niin luulen että tähänkin on jokin rutiinikiittely tallennettu turvaan esihistoriaan häviämiseltä. Kun on ensin ukko pankolta haukkunut nuoremmat sukupolvet (”valehia lasten laulut, / tyhjiä tytärten virret”) ja todettu ettei itsestäkään enää ääntä lähde, saadaan Väinämöinen estradille.

Tämän uunin päällä majailevan ukon sanat kuitenkin liittyvät omaan elämäntarinaani, ja se on itselleni – joskaan varmasti ei muille, tämän runon mielenkiintoisinta antia. Ne herättävät enimmäkseen hyviä muistoja:

”Ei ole tässä ennen kuultu,
ei ole kuultu eikä nähty
sinä ilmoisna ikänä
parempata laulajata,
tarkempata taitajata,
kuin mitä minä kujerrin,
lauleskelin lapsempana,
laulelin lahen vesillä,
kajahtelin kankahilla,
kukkuelin kuusikoilla,
sanelin salometsillä.”

”Ääni oli suuri ja sorea,
säveleni sangen kaunis:
se silloin jokena juoksi,
vesivirtana vilisi,
kulki kuin lyly lumella,
purjelaiva lainehilla.
Vaan en nyt sanoa saata,
tuot’ en tarkoin tunnekana.
mikä sorti suuren äänen,
äänen armahan alenti:
ei se nyt jokena juokse,
lainehina lallattele,
on kuin karhi kannostossa,
hangella havupetäjä,
reki rannan hiekkasilla,
vene kuivilla kivillä.”

Joskus olin siis töissä kuntoutusmaailmassa ja toiminnallista äänihäiriötä potevien asiakkaiden elämien äärellä. Silloin olivat nuo säkeet joskus esillä. Joskus nykyhetki, menneisyys ja tulevaisuus kietoutuvat toisiinsa sanoissa.

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *