Saul Bellowin pienoisromaani Varkaus ei ole niinkään tarina vaan tapahtumien ja tulkintojen räjähdys lukijan silmiin ja mieleen.
Luulen, että Varkauden tarina tai tarinat avautuisivat kunnolla joko lukemalla todella hitaasti ja huolellisesti, tai sitten käymällä teoksen läpi useamman kerran. Arvelen myös, että se tunnistettavin tarina, joka on antanut kirjalle nimen, ei ole mitenkään erityisen mielenkiintoinen. Päähenkilöltä siis varastetaan sormus. Hän saa sen lopussa takaisin.
Sormukseen varkauteen liittyvät tapahtumat eivät ole sinänsä tärkeitä. Niillä on pienoisromaanin kannalta väliä lähinnä sikäli, että varkaus saa aikaan sen intensiivisen purkauksen, jossa päähenkilö Clara purkaa sivuhenkilöiden kautta itseään, menneisyyttään, arvojaan, katumuksenkohteinaan ja ylpeydenaiheitaan lukijalle. Tavallaan Clara on tarinoiden summa ja varasto, joka yhtäkkiä tärkeän sormuksen varkauden virittämänä räjähtää lukija edessä.
Todennäköisesti minulta jää Varkaudesta jotain kokematta ja ymmärtämättä, kun en lukenut sitä hitaasti ja huolellisesti enkä varmaankaan lue sitä enää koskaan uudelleen. Olipa pienoisromaani toki kokemus näinkin.