En usko, että me ihmiset olemme rationaalisia toimijoita. Kuvaukseksi saattaisi sopia paremmin rationalisoiva eli järkeistävä toimija. Asioita tapahtuu sekä ulkopuolellamme että sisäpuolellamme ja me reagoimme ja toimimme kuten toimimme. Jälkeenpäin sitten selitämme itselle muille, miksi teimme mitä teimme. Ei se välttämättä ole aktiivisista selittämistä tai selittelyä, vaan paljon siitä tapahtuu ihan automaattisesti: meillä on tiukassa istuvia käsityksiä toimintamme syistä ja näemme itsemme niiden kautta.
Lyhyesti: kerromme yleensä melko vaivattomasti mielekkäitä tarinoita tekojemme ja kokemustemme selittämiseksi.
Meidän on vaikea sietää omassa elämässämme kokemusta tapahtumien ja tekojemme mielivaltaisuudesta. Samoin fiktiossa – romaaneissa, elokuvissa, peleissä, varmaankin missä vain – kiinnostuksemme teokseen kärsii pahasti, jos joudumme vain seuraamaan tapahtumia vailla mitään sisäistä logiikkaa. Juonenkäänteiden täytyy yllättäväninäkin olla periaatteessa nähtävissä jälkikäteen ja kuvatun maailman täytyy olla sisäisesti riittävän johdonmukainen, vaikka kaikkea ei koskaan kirjoitettaisi auki.
Miten tämä liittyy Isaac Bashevis Singerin romaaniin Parantumaton? Sen päähenkilö on Max Barabander, varakas kiinteistökeinottelija ja ilmeisesti ylipäätään ahkera kaupantekijä. Käydessään Varsovassa hän sotkee elämäänsä tavalla, joka saattaisi hyvinkin vastata kokemusta siitä, että asiat tapahtuvat mielivaltaisesti ja vailla syytä. Asiat, joita hän aikoo, eivät tapahdu, eikä Max oikeastaan ole ohjaksissa niin, että hänen aikomisensa olisivat varsinaisesti hänen omiaan.
Hän muun muassa lupautuu kihlautumaan rabin tyttären kanssa ja ryhtyä noudattamaan juutalaisia perinteitä, hän sopii ihmiskaupan aloittamisesta Argentiinaan päin ja intoutuu spiritistisiin istuntoihin kenties itsekin uskoen että takana on jotain todellista.
Vaikka päähenkilö on tuskissa, lukija ei ole. Lukijan näkökulmasta tapahtumilla on sisäinen mielekkyys ja johdonmukaisuus. Max on himojensa, impulssiensa ja heikkouksiensa heiteltävissä niin, että tapahtumat ovat lukijalle ymmärrettäviä vaikka ne eivät Maxille olekaan. Maxin tarina on Maxille käsittämätön, hänen lukijoilleen puolestaan varsin johdonmukainen tapahtumien virta.