Richard Fordin teos Naistenmiehiä koostuu alaotsikkonsa mukaisesti kolmesta kertomuksesta. Ne ovat itsenäisiä pitkähköjä novelleja eivätkä siis muodosta romaania jotenkin lomittumalla toisiinsa.
Termi ”naistenmiehiä” saa heti odottamaan tietynlaisia tarinoita – tai, jos kirjoittaja on ovela, hän tarjoaa jonkinlaisen kierteen rehvastelevien miesten tarinoihin.
Toisessa novellissa ”Mustasukkainen” alan epäillä, että naistenmiehet ovat kertomuksissa vähissä eivätkä ainakaan päähenkilöinä. Ei naistenmiehenä olemista ollut myöskään kirjoitettu mitenkään erityisen ironisella otteella. Ensimmäisessä tarinassa mies vähän sotki asioita, mutta se ei tuntunut kumpuavan yliyrittämisestä ”naistenmiehenä”.
Sitten satun selailemaan niteen alkulehtiä. Teoksen englanninkielinen alaotsikko toki kääntyy kolmeksi kertomukseksi, mutta pääotsikko on muuta kuin mihin suomentaja tai kustantaja päätyivät. Se on Women with Men.
Tämä muuttaa tavan lukea tarinaa – ja samalla, väitän, itse tarinan. Tarina on helposti toinen, jos se on miehistä naisten kanssa – siis aidommin miehistä ja naisista – kuin naistenmiehistä. Ehkä naiset ovat molemmissa tapauksissa sivuosissa, mutta mies on muuta ollessaan ”naistenmies” kuin naisen kanssa.
Tällöin tarinat asettuvat enemmän kertomuksiksi suhteista, joissa niin miehet kuin naiset voivat olla toimijoita ja joissa naiset eivät ole vain palkintoja – vaikka voi olla, että miehet heitä välillä sellaisina tavoittelevatkin.
Liioittelenko tässä otsikon vaikutusta tarinan lukemiselle? Voi olla. Otsikko on kuitenkin se, minkä väistämättä näkee, vaikka välttelisi takakantta. Se antaa tarinan alkutahdit.