Keltainen kirjasto #48: Sielujen kapina

Ryhtyessäni lukemaan André Malrauxin Sielujen kapinaa odotin, että tarina kertoisi sodan jo taakseen jättäneistä eurooppalaisista joutilaista, joiden mielenrauhaa ei järkytä nälkä vaan dekadenssin eksistentiaaliset ongelmat – vähän niin kuin Moravian Tyhjä kangas. Olinkin varsin väärässä! Sielujen kapina kuvaa todellista taistelua, oikeaa hätää ja aitoa aatteen paloa, jos kohta myös lohduttomuutta ja säälimättömyyttä.

Miljöönä on Shanghai ja tapahtumien taustana kommunistien vallankumousyritys. Lukija ei tietenkään joudu jännittämään sitä, kuinka vallankaappausyrityksessä lopulta käy – mutta hän pääsee seuraamaan monia ihmiskohtaloita lyhyellä ajanjaksolla.

Kyse ei ole Euroopan tarinasta, kuten Andrićin teoksissa, eikä edes Kiinan tarinasta. Henkilöt eivät ole vain historian tarinan statisteja, ikään kuin välttämätön paha, vaan teoksen tarina on juuri heidän tarinansa. Omassa tarinassaan aatteellistakin kommunistia loukkaa se, että hänen rakastettunsa ”antautuu” toiselle toverille, vaikka sellaiset siteet tuli jättää. Omassa tarinassaan pommimies hermoilee eikä vallankumous tai historia näyttäydy vääjäämättömänä kehityskulkuna kuin Andrićin kuvaama arkkiherttuan murha. Omissa tarinoissaan kapinalliset pelkäävät kuolemaa, silpoutuvat räjähdyksissä, palavat tulessa ja kuolevat syanidiin.

Heidän tarinansa päättyvät lohduttomasti. Entä kun terroriteko onnistuu? Myös silloin elämät päättyvät – lohduttomasti ja lopullisesti. Jos onnistuisikin uskottelemaan itselleen olevansa kommunistisen vallankumouksen väistämättömyyden työkalu ja siten osa suurta tarinaa, ottaa kuitenkin omassa tarinassaan peruuttamattoman oikeuden päättää toisten ihmisten – myös sivullisten – ainoan mahdollisuuden minkäänlaiseen tarinaan. Aikamoinen valinta.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *