Keltainen kirjasto 67: Voima ja kunnia

Graham Greenen romaani Voima ja kunnia kertoo kaksi tarinaa ja virittää mieleen ainakin kaksi muuta. Suurimman osan sivuista vie nimettömäksi jäävän ”viinapapin” tarina. Suomenkielisen laitoksen kansiliepeessä pappi muuten kuvaillaan leipäpapiksi, mikä ei vastaa tämän hengellisyyttä millään tavalla. Juuri papin jännitteinen palo työhönsä sinetöi hänen kohtalonsa.

Papin koko tarina – kielletyn kirkon palvelijoiden jahtaaminen, hänen itsepintainen matkansa suorittaen sakramentteja – on kirjoitettu niin, että hänen kohtaloaan pitää selvänä.  Kun loppumetreillä näyttääkin hetken siltä, että pappi pääsee pakoon, lukija on hämmentynyt: eikö tämän kaiken pitänytkään johtaa kuolemaan uskon ja oman taipumattomuuden vuoksi?

Romaanissa on kertojan vain mestitsiksi nimittämä Juudas-hahmo. Lopulta pappi palaa hänen johdattamanaan pakomatkaltaan antamaan viimeisen voitelun kuolevalle rikolliselle, vaikka pitää sitä viranomaisten ansana. Pian tämän jälkeen pappi joutuukin teloituskomppanian eteen, ja kuollessaan hän lunastaa lähinnä itsensä. Likimain tieten tahtoen vangittavaksi päätyminen ja marttyyrikuolema vapauttavat hänet muuten vähemmän pyhimysmäisen elämän synneistä.

Papin tarina on siis toinen kirjan tarinoista. Toinen on aivan loppupuolella kerrottu Juanin tarina. Sen kertoo nimettömäksi jäävä äiti lapsilleen. Juan on meksikolaispoika, joka jo aivan pienestä pitäen on vahvassa uskossa, liittyy varttuessaan papistoon, ja kuolee hänkin teloituskomppanian luoteihin – mutta tyynenä ellei suorastaan iloisena, toisin kuin nimetön viinapappi.

Voima ja kunnia asettaa näin vierekkäin kaksi kovin erilaista tarinaa. Toinen on jännitteinen, lihallinen ja tuskainen – toinen taas huokuu Jumalan ja pyhimysten puhtoista kunniaa koko lyhyen kestonsa ajan.

Mitkä sitten ovat ne kaksi muuta tarinaa, jotka Voima ja kunnia virittävät mieleen? Niitä ei ehkä aivan sellaisinaan ole kirjoitettu ylös, mutta papin tarina saa ajattelemaan mahdollisen historiallisen Jeesuksen tarinaa siinä missä Juanin tarina on kiiltokuvassa majailevan Kristuksen. Näiden neljän tarinan leikkauspinnassa on jotain ihmismieltä aina kiehtovaa.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *