Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto #56: Unien silta

Novellikokoelmat ovat joskus hankalia tarinallisuuden kannalta. Onko kokoelman kertomuksista luettavissa – tai voidaanko niihin pakottaa – jokin yhteensitova teema tai tapahtumien kulku? Joskus se voi olla todella keinotekoista, sillä kokoelman on voitu koostaa kirjoittajien näkökulmasta mielivaltaisin perustein. Tanizakin novellikokoelma Unien … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #55: Flanderin tie

Onkohan tässä romaanissa varsinaista tarinaa? Claude Simonin romaanissa Flanderin tie vaikuttaisi aluksi olevan monta aikatasoa: välimerkeistä ja kappalejaoista enimmäkseen piittamatta käyskennellään esi-isän itsemurhan muistoissa, ehkä vähän tulevaisuuden toiveissakin, ja aina palataan tiehen ja etenkin hevosiin. Minulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Leavings-tarinoita: Älä itke, Baby Jane

Leevi and the Leavingsin toinen albumi Mies joka toi rock’n’rollin Suomeen (1981) erosi edeltäjästään mm. tempoillaan ja ylipäätään rokkaavuudellaan. Parisuhteista ja rakkaudesta laulettiin yhä – niin kuin loppuun saakka – mutta nyt teksteissä oli vähemmän passiivista menetysten suremista ja enemmän … Lue loppuun

Kategoriat: laululyriikka | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #54: Nollapiste

Tässä blogissa on kyse tarinoista. Graham Greenen kokoelmassa Nollapiste on neljä tarinaa. Niille tekisi vääryyttä lukemalla niitä väkisin tarinoina tarinoista.  Kaksi ensimmäistä eli pienoisromaani ”Puutarhan alla” ja novelli ”Morinin luona” sellaisia kuitenkin ovat. Keskityn ensin mainittuun. Kertomuksessa ”Puutarhan alla” eri … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #53: Kananjumala

Kananjumala, alaotsikoltaan Uutta venäläistä proosaa, on novellikokoelma. Sen tarinoilla ei ole välttämättä yhteistä kuin se, että ne ovat 1960-luvun nuorten nousevien – ilmeisesti neuvostojärjestelmän hyväksymien – tähtien kirjoittamia. Alkusanoissa kerrotaankin taiteellisen vapauden hiponeen lopulta ”puolaista tasoa.” Kokoelman lukemisen jälkeen sitä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Leavings-tarinoita: Enää ei olla niin kuin ennen

Leevi and the Leavingsin ensimmäinen kokopitkä albumi Suuteleminen kielletty ilmestyi 1980. Se on yllättävä aikaisempiin singlejulkaisuihin nähden: sovitukset ovat melko vähäeleisiä ja yhdenmukaisia, tekstit puolestaan osin suorastaan naiivin yksinkertaisen kuuloisia. Ne ovat tyylipuhtaita ja ja sinänsä taiten laadittuja, mutta lopulta … Lue loppuun

Kategoriat: laululyriikka | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Leavings-tarinoita

Svart Records alkoi keväällä julkaista vinyylipainoksia Leevi and the Leavingsin albumeista. Näiden äärellä ei ole tarpeen käydä samanlaiseen kevyeen omaeläkerralliseen pohdiskeluun kuin taannoissa YUP-sarjassani. Gösta Sundqvistin tekstit toimivat tarinoina ilman mitään taustatukea, ja joka tapauksessa yhtyeen tarinan käänteet tapahtuivat kauan … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #52: Ovien ulkopuolella

Joko sinä kauan olet ollut kuolleena? kysyin minä. En, en suinkaan, hän vastasi. Mutta minä kaaduin talvella. Minua ei saatu kunnolla haudatuksi, Minä kun olin ihan jäässä. Kova kuin kivi. Aivan niin, Venäjällähän sinä kaaduit, eikö totta? Niin, heti ensimmäisenä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #51: Hiiriä ja ihmisiä

Hiiriä ja ihmisiä on kertomus unelmista. George ja Lennie kiertävät tilapäistöissä laman koettelemissa Yhdysvalloissa vaalien unelmaa omasta pienestä talosta ja maapalasta, joka heidät elättäisi. George kertoo älyllisesti heikolle mutta ruumillisesti vahvalle Lennielle toistuvasti tarinaa – tulevaisuudenkuvaa – siitä, kuinka he … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Pelinjohtaja opettelee tehtäviään uudestaan

Roolipeleissä pelinjohtajan rooli on keskeinen. Se on myös erilainen pelistä riippuen. Viime vuodet ryhmämme on pelannut etenkin Pelgrane Pressin mysteeripelejä Trail of Cthulhu ja Fear Itself. Näissä pelinjohtajan tehtävä on selkeä: kuvaile pelaajille kohtaukset ja vuorovaikutus, joista he saavat ennalta … Lue loppuun

Kategoriat: roolipelit | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti