Tarinan ja sen miljöön sisäinen johdonmukaisuus on erittäin tärkeää etenkin silloin, kun siinä on runsaasti arkitodellisuudesta poikkeavia elementtejä. Ilman sisäisestä johdonmukaisuudesta huolehtimista tarinat saattavat asettua epäkiinnostavaksi mielivaltaisten tapahtumien ketjuksi.
Edellinen lukemani Laundry-romaani Rhesus chart toi kosmisen kauhun kyllästämiin it-trillereihin vampyyrit – tai sen miljöön logiikan mukaiset lähimmät vastineet. Annihilation score marssittaa esiin yhä muodikkaat supersankarit ja superroistot. Kestääkö johdonmukaisuus?
Kyllä se juuri ja juuri kestää. Laundry-sarjan taustatarinahan mahdollistaa liki mitä tahansa, kun taikuus on sovellettua matematiikkaa. Jos ihmiset – tai muut olennot – kykenevät ratkomaan tietynlaisia yhtälöitä spontaanisti päässään, he samalla voivat venyttää maailman totunnaisia sääntöjä ja saada vaikkapa supervoimia. Tarinan sisäistä johdonmukaisuutta ja uskottavuutta tukee juuri se, että vaikka romaani liekin tarkoituksella kirjoitettu pinnalla olevaan supersankarivillitykseen sopivaksi, kirjoittaja viestii metatasolla ymmärtävänsä tämän. Hänhän kertoo päähenkilönsä suulla, että taikuuden ilmentymien tulkitseminen supervoimiksi sopii juuri tähän aikaan siinä missä aikaisemmilla vuosisadoilla kyse olisi ollut henkivaltojen töistä ja ihmeistä.
Mielenkiintoista ja ilahduttavaa on sekin, että Strossin kirjaama maailma aidosti muuttuu tarinoiden tapahtumien seurauksena, vaikka oikeastaan vasta Annihilation scoressa se on ilmeistä. Jää nähtäväksi, millä tavalla tarinan ja sen tuomat muutokset haastavat maailman sisäisen johdonmukaisuuden.