Seitsemäskolmatta runo: Lemminkäinen taitaa olla Väinämöistä kovempi loitsija

Lemminkäis-jakson runot ovat kohtalaisen tiiviitä ja täynnä tapahtumia. Tarina etenee rivakasti ja maaginen maailma on eri tavalla tavoitettavissa kuin monissa aikaisemmissa jaksoissa. Tämän runon jälkeen Lemminkäisellä alkaa olla enemmän näyttöjä loitsijana kuin Väinämöisellä.

Pohjolaan saavuttuaan Lemminkäinen alkaa mielenkiintoiseen uhitteluun: tekee itseään tykö pöydässä ja vaatii syötävää ja juotavaa. Matoinen olut tuodaankin, mutta se ei miestä kauan pidättele. Suukopu johtaa taisteluun, mutta ei vielä miekoin vaan loitsuin. Loukatakseen Lemminkäistä Pohjolan isäntä laulaa hänen eteensä lammen, josta juoda karjan lailla. Lemminkäinen taikoo paikalle sonnin, joka tekee selvää lammesta. Sitten loitsijat luovat suden, jäniksen, koiran, oravan, näädän, ketun, kanan ja haukan taistelemaan. Onko tämä nyt jotakin Pokémonia?

Taistelijat ovat kuitenkin liian tasaväkiset, ja Pohjolan isännän seuraavat sanat voisi kirjoa vaikka ovimattoon:

"Ei tässä piot paranne,
kun ei vierahat vähenne;
talo työlle, vieras tielle
hyvistäki juomingista!"

”Talo työlle, vieras tielle.” Ai että.

Lisäuhon kautta ryhdytään miekkailemaan. Tässä Lemminkäinen on parempi. Se on ihan sopiva päätös toiminnantäyteiselle runolle, eikä mitenkään kiirehditty. Kaiken huipuksi runo päättyy jännittäviin hetkiin, kun Pohjolan emäntä nostattaa armeijan Lemminkäistä vastaan. Kunpa hääjaksoa olisi tiivistetty ja rytmitetty samaan tyyliin!

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *