Tämä hylly on lähes kokonaan Italo Calvinoa. Jo rivi Calvinoa vastaa kirjastoa.
Ensimmäisen kerran kohtasin Calvinon – joskin tietämättäni – Aku Ankan taskukirjasta. Numeroon 168 oli sovitettu Halkaistu varakreivi. Ehkä pitäisi lukea se pitkästä aikaa.
Tämän jälkeen elämäni jatkui pitkään vailla Calvinoa, enkä häntä mitenkään osannut kaivata. Näin toki hänen tekstikokoelmansa Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle Loki-Kirjojen nettisivuilla ja Liken kirjakaupassa.
En muista, mikä oli ollut ensimmäinen lukemani Calvinon romaani. Useita väreilemään jääneitä muistoja kuitenkin on. Jos talviyönä matkamies on varsinainen metatarina ja aivan ihastuttava ärsyttävyydessään. Kehnomman kirjoittajana tekosina se olisi sietämätön koettelemus. Tästä muistan jännittävän ristiriitaisen tunteen.
Toinen muisto on työmatkoilta: Näkymättömät kaupungit ja aamuhämärät Savonlinnan ja Punkaharjun välillä. Muistan tunnelman. Kolmas muisto on Herra Palomarin loppu. Muistan äkkipysäyksen, lopullisuuden mutta täyden elämän.
Hän päättää ryhtyä kuvaamaan elämänsä jokaista hetkeä, eikä enää ajattele olevansa kuollut ennen kuin on kuvannut ne kaikki. Samalla hetkellä hän kuolee.
Itse asiassa rivi Calvinoa vastaa enemmän kuin kirjastoa. Muiden saman rivin kirjojen kannalta tämä on epäreilua, koska niille ei oikein riitä sanoja – ja silloin harvinaisesti Camus’n Sivullinen on todellakin sivullinen ja kaksi varhaista tieteiskirjallisuuden teosta jäävät mainitsematta kokonaan.
(Herra Palomarin sitaatin käännös: Liisa Ryömä.)