Lemminkäis-jaksossa on lopullista yhteenottoa alustettu huolellisesti. Lemminkäinen lähti räyhäämään Pohjolaan, Pohjolan emäntä saa tämän naisenhalussaan hirvijahtiin ja metsästämään Tuonelan joutsenta – ja siinä hommassa menee henki. Sittemmin vointi kohenee, mutta morsian menee yhtä kaikki toiselle eikä häihinkään kutsuta. Tästä alkaa toinen tappeluretki uhkaavine olentoineen ja komeine taikoineen. Itse Pohjolan isäntä pääsee hengestään ja Pohjolan joukot saavat Lemminkäisen pidemmälle pakoretkelle, jonka aikana hänen kotinsa tuhotaan.
Tämän Lemminkäis-jakson viimeisessä runossa pitäisi siis olla ikimuistoinen ja niin maata kuin taivaitakin järisyttävä välienselvittely.
Ei ole.
Se alkaa jotakuinkin näiden odotusten suuntaisesti. Lemminkäinen käy vähän tyhjästä ilmaantuneen ”vanhan sotatoverinsa” Tieran matkaan. Pohjolan emäntä nostattaa pian ankaran pakkasen, jota vastaan Lemminkäisen täytyy alkaa loitsia. Taistelu on kiivas, ja Lemminkäinen ja Tiera vain vaivoin selviytyvät kylmän koitoksista.
Sen jälkeen he harhailevat ja Lemminkäinen palaa kotiinsa. Eipä tullut kummoistakaan välienselvittelyä kaikesta petaamisesta huolimatta. Onko tässä jokin viesti? Draaman kaaren kannalta olisi voinut suuren taistelun tähän ottaakin, jos katsotaan tätä Lemminkäis-jaksoa itsenäisenä. Olisiko se kuitenkin voinut olla virhe ja johtaa toistoon, koska kokoonpannussa Kalevalassa on tulossa vielä yksi kalevalaisten ja Pohjolan väen taistelu? Niin tai näin, vähän homma nyt lässähti.