Aihearkisto: Kalevala

Jakso 2: Sampo

Rauta-ajan toisessa jaksossa ”Sampo” ei juuri puhuta. Dialogia on sen verran, että tavoitteet asetetaan – että tekemisen saa käyntiin. Jaksossa siis tehdään. Tai ehkä siinä pikemminkin yritetään, pyritään. Kolme miestä – Väinö, Ilmari ja Lemminki – tavoittelevat Pohjolan tytärtä. Hintaa … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jakso 1: Kultanainen

Rauta-ajan ensimmäisen jakson eli ”Kultanaisen” tarinat ovat tarinoita menettämisestä – etenkin naisen menettämisestä. Kalevalasta tiedetään, että Ilmarinen takoo itselleen kultaisen vaimon Kullervon surmaaman Pohjolan tyttären sijalle. Murha on toki aina väärin, mutta Ilmarisen vaimo ei täysin syytön ollut Kullervon provosoitumiseen. … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Neljästoista runo: Aiotun anopin loputtomat vaatimukset

Lemminkäinen ei luovuta, vaan päättää pyytää metsän jumaluuksilta apua hiiden hirven jahtaamisessa. Koska Lönnrot on päättänyt säilöä samaan runoon asiaan liittyviä loitsuja jälkipolville, kokonaisuus on aika epätasapainoinen. Nyt käy niin, että nostatus, loitsinta, anelu ja uhoaminen vievät toistasataa säettä, ja … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmastoista runo: Hiihtoa ja tuotesijoittelua

Aiheutettuaan sekasortoa Pohjolassa Lemminkäinen vaatii naista, Kalevalan sankari kun on. anna nyt, akka, piikojasi,tuopa tänne tyttöjäsi,paras parvesta minulle,pisin piikajoukostasi! Louhi ei vähästä hätkähdä. Täytyy muistaa, että hän on hiljattain lähettänyt matkoihinsa niin Väinämöisen kuin Ilmarisenkin, ja näillä sentään oli ansioluetteloissaan … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kahdestoista runo: Lemminkäinen on Joukahaista kovempi jätkä

Lemminkäinen viipy kalareissulla odottamattoman pitkään ja Kyllikki päätti käydä lasillisella tyttöjen kanssa – tai mitä ”kassapäien karkelot” sitten tarkoittaakaan. Kun Lemminkäinen saa kuulla, että Kyllikki vastoin valaansa kävikin kylillä, hän alkaa heti valmistella oman valansa rikkomista ja koota tappelukamppeitaan. Lemminkäisen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Yhdestoista runo: Parinmuodostuksen sosioekonomisia kysymyksiä

Väinämöisen ja Ilmarisen yritykset vokotella naisia eivät onnistuneet. Lemminkäisen kohdalla – jo nimen perusteella – pitäisi käydä toisin. Tappelupukari ja monista vihjeistä päätellen matalahkossa sosioekonomisessa asemassa oleva Lemminkäinen haluaisi puolisokseen varakkaan suvun Kyllikin. Kyllikki on tässä suhteessa samanlainen kuin aikaisemmin … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kymmenes runo: Petosta kaikkialla

Palattuaan Kalevalaan Väinämöinen on taas taikavoimissaan ja käyttää niitä huijatakseen Ilmarista. Väinämöisen bluffi on aika vaihteleva: ensin Ilmarinen arvaa jo parista sanasta, että nyt Väinämöinen on mennyt lupaamaan asioita hänen puolestaan, mutta seuraavalla hetkellä ei osaakaan epäillä mitään, kun Väinämöinen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Yhdeksäs runo: Tarina ei etene

Kahdeksannessa runossa Väinämöinen sai kirveestä jalkaansa ja joutui etsimään apua – ja runon loppu oli turhanpäiten pitkitetty, kun vanhus kolusi turhaan taloja löytääkseen parantajan. Yhdeksännessä runossa ollaan vihdoin parantajan tuvassa. Tarina ei tosin etene minnekään: ollaan kuin videopelissä, jossa täytyy … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kahdeksas runo: Väinämöinen temppuilee naisenpuutteessaan ja teloo itsensä

Väinämöinen palailee Pohjolasta ja näkee naisen. Lukijat ovat jo ehtineet huomata, että siinä ei yleensä hyvin käy. Väinämöinen, joka sentään on ollut piireissä jo vähän ennen maailman syntyä, ei ole ehtinyt huomata toistuvaa kaavaa. Alkaa vokottelu kuin Corollasta maakunnan taajamassa. … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Seitsemäs runo: Markkinamiehen paluu

Viidennessä runossa Väinämöisellä ei mennyt kovin vahvasti. Dementiasta tai jostakin muusta johtuvasta harkintakyvyn puutteesta oli selviä merkkiä. Seitsemäs runo alkaa tukalasta tilanteesta, mutta todettakoon ettei siihen joutuminen ole yksinomaan Väinämöisen omista sekoiluista lähtöisin. Nykyään miehetkin saavat itkeä. Hyvä niin. Väinämöinen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti