-
Viimeisimmät artikkelit
Viimeisimmät kommentit
- historijoitsija: Viideskymmenes runo: Tarpeeton loppunäytös
- Ville: Leavings-tarinoita: Kerro terveiset lapsille
- Tope: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Liu: Kuolema on ikuinen
Arkistot
- huhtikuu 2026
- maaliskuu 2026
- helmikuu 2026
- tammikuu 2026
- joulukuu 2025
- marraskuu 2025
- lokakuu 2025
- syyskuu 2025
- elokuu 2025
- heinäkuu 2025
- kesäkuu 2025
- toukokuu 2025
- huhtikuu 2025
- maaliskuu 2025
- helmikuu 2025
- tammikuu 2025
- joulukuu 2024
- marraskuu 2024
- lokakuu 2024
- syyskuu 2024
- elokuu 2024
- heinäkuu 2024
- kesäkuu 2024
- toukokuu 2024
- huhtikuu 2024
- maaliskuu 2024
- helmikuu 2024
- tammikuu 2024
- joulukuu 2023
- marraskuu 2023
- lokakuu 2023
- syyskuu 2023
- elokuu 2023
- heinäkuu 2023
- kesäkuu 2023
- toukokuu 2023
- huhtikuu 2023
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- heinäkuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- heinäkuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- heinäkuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
Kategoriat
Meta
Aihearkisto: Kalevala
Yhdeskolmatta runo: Kansanperinteen kokoamista
Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häät taitavat olla lähinnä kehyskertomus, jonka varaan Lönnrot on voinut ripustaa kaikenlaista kansanperinnettä jälkipolville säilöttäväksi. Runosta numero 21 puolet on kuitattu ”Vävyntulovirrellä.” Jos virrestä poimitaan tarinan kannalta olennainen, niin se tiivistyisi siihen, että Ilmaria komeasti saapuu … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, kuntoutus, Pohjan neiti, toiminnallinen äänihäiriö, Väinämöinen
Jätä kommentti
Kahdeskymmenes runo: Selvä välinäytös
Kalevalan kahdeskymmenes runo on kokoelma asioita, jotka pitää saada hoidettua, jotta voidaan siirtyä häihin. Samalla se on ollut hyvä kohta tunkea sekalaista kansanperinnettä säilytettäväksi. ”Oluen virsi” ja ”Mehiläisen sanat” sen sijaan sopivat melko hyvin kahdenteenkymmenenteen runoon, vaikka ne eivät tarinaa … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Elias Lönnrot, Kalevala, Lemminkäinen, Pohjolan emäntä
Jätä kommentti
Yhdeksästoista runo: Lisää aiotun anopin vaatimuksia
Kalevalan yhdeksännessätoissa runossa Pohjolan emäntä jatkaa kohtuuttomuuttaan, mutta antaa lopulta tyttärensä Ilmariselle. Väinämöinen harmittelee. Pohjolan tytär ja Ilmarinen haluaisivat toisensa, mutta tuleva anoppi vaatii tunnetusti liki mahdottomia: täytyy kyntää se kyinen pelto, sitten pyydystää sekä Tuonelan karhu että Manalan susi … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, Manalan susi, Pohjan neiti, Pohjolan emäntä, Tuonelan karhu, Tuonen hauki, Väinämöinen
Jätä kommentti
Kahdeksastoista runo: Kosiohommat jatkuvat
Mitäpä Väinämöinen tekee vaivalla valmiiksi tehdyllä veneellään? Lähtee tietenkin naisiin. On se toki toisaalta ymmärrettävää: Pohjan neidin vaatimuksestahan koko veneurakka lähti. Väinämöinen ei kuitenkaan voi lähteä Pohjolaan vokottelematta ensimmäistä vastaantulevaa naista. Väinämöisen saatua veneen vesille Annikki, Ilmarisen sisko, tiedustelee vanhuksen … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Annikki, Ilmarinen, Kalevala, Pohjan neiti, Pohjolan, Pohjolan isäntä, Väinämöinen
Jätä kommentti
Seitsemästoista runo: Lääkintäloitsujen kokoelma
Tuonelasta ei siis löytynyt veneenrakennuksesta puuttuneita loitsusanoja. Väinämöisessä on yhä samanlaista voivottelijaa kuin aikaisemmissa runoissa ja hän jää pyörittelemään päätänsä. Onneksi ohi kävelee ilmeisesti joku satunnainen paimen, joka ehdottaa että Antero Vipuselta sanoja varmaan saisi. Antero Vipunen on ilmeisesti jo … Lue loppuun
Kuudestoista runo: Väinämöinen tekee vihdoin itse jotain
Väinämöisen paluu! Nyt hän on veneenrakennuspuuhissa, mutta on viisaasti ryhtynyt siihen paikassa, jossa ei ole puuta. Niinpä luottomies Sampsa Pellervoinen joutuu tulemaan hätiin. Sampsa taitaa olla Kalevalan ainoa mies, joka ei nurise turhista tai dramatisoi asioita, vaan tekee hommansa ja … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Sampsa Pellervoinen, Tuonela, Tuonen tytti, Väinämöinen
Jätä kommentti
Viidestoista runo: Avuliaat tyypit vähissä
Vahingossa meno puoli vuotta ennen kuin Lemminkäisen tarina pääsi jatkumaan! Harmillista, koska viidestoista runo on ensimmäisen Lemminkäis-jakson viimeinen runo, ja sen jälkeen jakso olisi ollut mukavasti paketissa. No, jos joku on tätä tiiviisti seuraillut, niin edellistä merkintää voi vähän kerrata. … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti, Pohjolan emäntä
Jätä kommentti
Kesäsarjan lisäosa: Teksti televisiosarjan takana
Yleensä olen kirjoittanut kesäksi vähemmän, mutta Rauta-ajan neljä jaksoa vaativat merkinnän kukin. En kuitenkaan huomannut, että heinäkuussa on viisi perjantaina! Täytyi siis lukea lopuksi Paavo Haavikon teksti Rauta-aika. Kannessa on kirjan otsikkoa suurempana käyttöohje lukijalle. Unohda! Unohda Kalevala, sen sankarit, … Lue loppuun
Jakso 4: Pitkä talvi
Rauta-ajan päätös rakennettiin oikeastaan aika hienosti. Kolmannen jakson jälkeen mietin, että tarinoita on vaikea tuoda yhteen, sillä sarjan maailma ei ole sisäisesti johdonmukainen. Riskiksi ajattelin liian suureen pyrkivää tarinan päätöstä, joka ei edes voisi toimia. Päätösjakso ei yritä lyödä kaikkea … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, Kalle Holmberg, Lemminkäinen, Mad Max, Paavo Haavikko, Pitkä talvi, Rauta-aika, Tom Wentzel, Väinämöinen
Jätä kommentti
Jakso 3: Lemminki
Rauta-ajan kolmas jakso ”Lemminki” olisi voinut olla oma elokuvansa tai sen olisi voinut kertoa kahtena lyhyempänä jaksona. Näin esitettynä tarinoissa on jotakin tosi turhauttavaa. Tarina sinänsä on kuin Kalevalasta: Kyllikin ryöstö, puolin ja toisin rikottavat valat, kosioretki Pohjolaan, kuolema ja … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Joukahainen, Kalevala, Kalle Holmberg, Kyllikki, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti, Lemminki, Paavo Haavikko, Rauta-aika, Väinämöinen
Jätä kommentti