-
Viimeisimmät artikkelit
Viimeisimmät kommentit
- historijoitsija: Viideskymmenes runo: Tarpeeton loppunäytös
- Ville: Leavings-tarinoita: Kerro terveiset lapsille
- Tope: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Liu: Kuolema on ikuinen
Arkistot
- huhtikuu 2026
- maaliskuu 2026
- helmikuu 2026
- tammikuu 2026
- joulukuu 2025
- marraskuu 2025
- lokakuu 2025
- syyskuu 2025
- elokuu 2025
- heinäkuu 2025
- kesäkuu 2025
- toukokuu 2025
- huhtikuu 2025
- maaliskuu 2025
- helmikuu 2025
- tammikuu 2025
- joulukuu 2024
- marraskuu 2024
- lokakuu 2024
- syyskuu 2024
- elokuu 2024
- heinäkuu 2024
- kesäkuu 2024
- toukokuu 2024
- huhtikuu 2024
- maaliskuu 2024
- helmikuu 2024
- tammikuu 2024
- joulukuu 2023
- marraskuu 2023
- lokakuu 2023
- syyskuu 2023
- elokuu 2023
- heinäkuu 2023
- kesäkuu 2023
- toukokuu 2023
- huhtikuu 2023
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- heinäkuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- heinäkuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- heinäkuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
Kategoriat
Meta
Aihearkisto: Kalevala
Yhdesneljättä runo: Kullervo, Untamo ja ongelmien kierrätys
Runo 31 aloittaa Kullervo-jakson. Monille se on tuttu maalauksesta Kullervon kirous. Tässä runossa vasta pohjustetaan kiroukseen johtavia tapahtumia. Todetaan lähtötilanne aivan lyhyesti: sukuhaarat sotivat keskenään ja Untamon joukot saavat lopullisen voiton Kalervosta ja vievät mukanaan henkiin jättämänsä raskaana olevan naisen. … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Akseli Gallen-Kallela, Ilmarinen, Kalervo, Kalevala, Kullervo, Kullervon kirous
Jätä kommentti
Kolmaskymmenes runo: Missä on kliimaksi?
Lemminkäis-jaksossa on lopullista yhteenottoa alustettu huolellisesti. Lemminkäinen lähti räyhäämään Pohjolaan, Pohjolan emäntä saa tämän naisenhalussaan hirvijahtiin ja metsästämään Tuonelan joutsenta – ja siinä hommassa menee henki. Sittemmin vointi kohenee, mutta morsian menee yhtä kaikki toiselle eikä häihinkään kutsuta. Tästä alkaa … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Pohjolan emäntä, Tiera, Tuonelan joutsen
Jätä kommentti
Yhdeksäskolmatta runo: Kalevalan Casanova ja demografinen arvoitus
Runo 29 ei ehkä rytmity aivan niin hyvin kuin aikaisemmat Lemminkäis-jakson runot – ja siihen olisi voinut rakentaa tehokkaamman cliffhangerin lopettamalla sen aikaisemmin. Mutta edelleen tarina etenee – toisin kuin hääjaksossa. Lemminkäinen pakenee siis saareen, ja neidot toivottavat hänet tervetulleeksi. … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Kyllikki, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti
Jätä kommentti
Kahdeksaskolmatta runo: Lemminkäinen ja hänen maaginen sukunsa
Hyvä rytmitys ja toiminnantäyteisyys jatkuvat. Lemminkäisen pitää paeta syystäkin vihastunutta Pohjolan väkeä. Miten hän sen tekee? Loitsintakin jatkuu: hän muuttuu kotkaksi ja ottaa hatkat! Tämänhetkisten näyttöjen perusteella Lemminkäinen on Väinämöistä taitavampi taikoja. Lisäksi hänen äitinsä tuntuu omaavan jonkinlaisia taikavoimia myös … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Kyllikki, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti, Väinämöinen
Jätä kommentti
Seitsemäskolmatta runo: Lemminkäinen taitaa olla Väinämöistä kovempi loitsija
Lemminkäis-jakson runot ovat kohtalaisen tiiviitä ja täynnä tapahtumia. Tarina etenee rivakasti ja maaginen maailma on eri tavalla tavoitettavissa kuin monissa aikaisemmissa jaksoissa. Tämän runon jälkeen Lemminkäisellä alkaa olla enemmän näyttöjä loitsijana kuin Väinämöisellä. Pohjolaan saavuttuaan Lemminkäinen alkaa mielenkiintoiseen uhitteluun: tekee … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Pohjolan emäntä, Pohjolan isäntä, Väinämöinen
Jätä kommentti
Kuudeskolmatta runo: Lemminkäinen panee tarinaan vauhtia ja toimittaja muistaa jatkumon
Runo 20 alusti Lemminkäiseen kostoretkeä Pohjolaan. Sen jälkeen oli aika kauan tarinointia, joka vaikuttaa minusta ainakin toistaiseksi tyhjäkäynniltä ja kansanperinteen säilömiseltä. Nyt, runossa 26, juoni taas etenee. Runo kunnioittaa jatkumoa aika hyvin: Paitsi että Pohjolan emäntä tieten tahtoen jätti Lemminkäisen … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti, Pohjolan emäntä
Jätä kommentti
Viideskolmatta runo: Häät on ehkä taputeltu
Annoin Kalevalan 20. runoa koskevalle merkinnälle otsikoksi ”Selvä välinäytös”. Sen jälkeen olen valitettavasti joutunut tuskailemaan, kun runot eivät tunnu vievän tarinaa eteenpäin. Pahoin pelkään, että tästä merkinnästä tulee sitä samaa. Näin ollen runot 20-25 – eli yli kymmenesosa kokoelmasta – … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, Pohjan neiti, Tuonela, Väinämöinen
Jätä kommentti
Neljäskolmatta runo: Ohjeita sulhaselle eli kuinka panna vaimo töihin ja piestä oikein
Tämäkään runo ei oikeastaan edistä tarinaa – tai toivon niin. Jos tällä pätkällä on olennainen osa juonessa, niin perheväkivallan varjo kulkee horisontissa. Morsianta on Kalevalan tähänastisissa hääpuheissa kehotettu työteliäisyyteen, vaatimattomuuteen ja kiitollisuuteen. Sulhanenkin saa osansa neuvoista. Morsiamesta täytyy tämän suvulle … Lue loppuun
Kolmaskolmatta runo: Morsiamen odotukset asetetaan aika alas
Kaksi huomiota: Lönnrot näki hääjakson hirmuisen hyväksi paikaksi säilöä kaikenlaista vastaantullutta kansanperinnettä. Lisäksi morsiamia näköjään haluttiin ennen pelotella ja itkettää mahdollisimman paljon. Kalevalan 23. runo edistää tarinaa vain, jos morsian myöhemmin helpottuu, kun uuteen kotiin muuttaminen ei olekaan niin kamalaa … Lue loppuun
Kahdeskolmatta runo: Morsianta itketetään
Runo numero 22 ei sekään edistä tarinaa mainittavasti. Ehkä se voisi rakentaa Pohjolan tyttären hahmoa, jos Kalevala olisi henkilöitään syväluotaava runoelma. Epäilen, että morsian ei kuitenkaan tule kohtaamaan pelkojaan niitä reflektoiden ja kasva kohti täydempää mutta silti pohjimmiltaan ristiriitaista olemista … Lue loppuun