Avainsana-arkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #226: Musta valo

Richard Curreyn romaani Musta valo on väkevä sotatarina. Se on erittäin intensiivistä kerrontaa. Sitä lukiessa mieleen tuli Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella. Teokset ovat kuitenkin intensiiviset kovin eri tavoin. Ovien ulkopuolella on intensiivinen kuin kuumeinen runo. Musta valo on intensiivinen kuin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #225: Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä

Olen Antonio Tabucchin Pieni yhdentekeviä väärinkäsityksiä -novellikokoelman äärellä kiusallisessa tilanteessa. En muista siitä mitään. Tätä merkintää aloittaessani tuntuu, että Hyönteisdokumentin blogisti tiivistää myös ajatukseni merkinnässään. Epäilin tätä jo kokoelmaa lukiessani. Luinko sitä iltaisin liian väsyneenä ja sen takia mainittavia muistijälkiä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #224: Menneen maailman maalari

Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari on ainakin osittain kertomus siitä, kuinka ihminen alkaa kertoa itselleen ja muille tarinaa itsestään niin, että hän lopulta todella elää tarinaansa. Alkuteoksen – kyllä, se on englanniksi – nimi An artist of the floating world … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #223: Täydellinen rauha

”Täydellinen rauha” tuntuu mahdottomalta otsikolta tarinalle. Eikö tarina vaadi jonkin konfliktin, jonkin jännitteen, ollakseen edes jotakin kiinnostavaa? Voiko tarinaa olla täydellisessä rauhassa tai täydellisestä rauhasta? Amos Ozin romaanin Täydellinen rauha nimi tuntuukin kannessa pettävältä. Tarina voi alkaa täydellisestä rauhasta, joka … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #222: Tyrsky

Nyt on pakko myöntää, etten saanut kiinni Martin Walserin Tyrskyn tarinasta. Vai oliko kirjailija taas minua ovelampi ja kirjoitti teoksensa niin, että se on itsessään tyrsky, josta ei oikeastaan voikaan saada selvää – se ei siis kertoisi tyrskystä vaan olisi … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #219: Minun kansani, minun rakkaani

Toni Morrison romaanin Minun kansani, minun rakkaani äärellä pääsee miellyttävällä tavalla pohtimaan, kenen tarinasta onkaan kysymys. Pohjalla on itse asiassa tositarina, mutta sille ei välttämättä tarvitse antaa pohdinnoissa mitään osaa. Keskushenkilönä on ainakin aluksi entinen orjanainen Sethe. Orjuus tietenkin leimaa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Toiset sata: Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia

Lukuhaasteiden tai tällaisten systemaattisten urakoiden kuten Keltaisen kirjaston projektini ehkä paras puoli on siinä, että tulee luettua sellaista, mitä ei muuten lukisi vaikka kannattaisi. Siinä on samaa kuin mistä pidin ravintoloissa kun sellaisissa vielä kävi ennen maailmanlaajuista pandemiaa: valitsi vain … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #218: Leikkiä ja ajanvietettä

James Salterin romaanin Leikkiä ja ajanvietettä voisi lukea eroottisena tarinana joutilaista 1960-luvun Euroopassa. Sellaisena se voisi sopia vaikka Alberto Moravian tuotantoon. Olen monta kertaa maininnut Moravian viime aikoina. Edellinen merkintä oli juuri hänen kirjastaan. Kun pysähtyy ajattelemaan, kuka Salterin romaanin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #217: Sivustakatsoja

Alberto Moravian Sivustakatsoja-romaanissa päähenkilön vaimo Silvia pettää tätä päähenkilön isän kanssa ja päähenkilö älyllistää ja psykologisoi asiaa minkä ehtii. Tiedän, enkä mitenkään erityisen alitajuisesti, että tämä halu nähdä kilpakosijassani mieluummin isä kuin mies johtuu isän Silviaan luomasta suhteeesta, jossa vaistoan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto 216: Vanhaa rakkautta

Isaac B. Singerin novellikokoelma Vanhaa rakkautta on koottu ilmeisesti viidellä vuosikymmenellä ilmestyneistä tarinoista. Melkein jokaista lukiessaan tuntuu kuin lukisi samaa ydintarinaa mutta hieman eri miljöössä tai hieman eri henkilöin. Novellit eivät ole niin peittelemättömästi koko ajan sama tarina kuin Alberto … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti