Avainsana-arkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #236: Baltasar ja Blimunda

En ole koskaan pitänyt José Saramagon tyylistä. Rehellisesti sanottuna olen kokenut sen kovin vastenmieliseksi. Baltasar ja Blimunda on Saramagon ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa, mutta tätä ennen olen lukenut monta hänen romaaniaan. Siedettävin – tai oikeastaan suorastaan mielenkiintoinen lukukokemus tyylistä huolimatta … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #235: Ihmeiden kaupunki

Eduardo Mendozan ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa on Ihmeiden kaupunki. Se alkaa ennen Barcelonan maailmannäyttelyä 1888 ja päättyy Barcelonan maailmannäyttelyyn 1929. Kuten arvata saattaa, otsikon ihmeiden kaupunki on Barcelona. Väitän, että Ihmeiden kaupungin pääosassa ei kuitenkaan ole itse kaupunki samalla tavalla … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #234: Vaaka

John F. Kennedyn murha on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että se saattaa olla vaikuttanut lukemattomiin amerikkalaisiin hyvin perustavanlaatuisella tavalla, mutta samaan aikaan minulla ei ole siihen mitään henkilökohtaista suhdetta. Se on kuin vaikkapa kuulento. Kennedyn murhasta esitettiin pian sen tapahtumiseen jälkeen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #233: Memedin kosto

Jos osaan konekäännökseni oikein, Yashar Kemalin Memedin koston otsikko olisi suoraan alkuteoksesta käännettynä Hoikka Memed 3. Lisäksi minun on vaikea käsittää, mikä on se Memedin varsinainen kosto, ellei sitten juuri katoaminen. Memedin tarinan toisesta osasta kirjoitin, että siinä, kuten tässä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #232: Matala maa

Tämä on väkevää tekstiä. Herta Müllerin toisiinsa liittyvien novellien ja pienoisromaanin kokoelma Matala maa luo lukijalle tunnelmia, joissa tarinoiden varsinaiset tapahtumat ovat toissijaisia. Konkreettinen ja metaforinen sekoittuvat tavalla, joka ei aina paljasta, mitä on tapahtunut, mutta joka silti kertoo, mikä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #231: Ystäväni Owen Meany

Olen tuskaillut John Irvingin kanssa. Hänen kirjansa ovat pitkiä. En pelkää kirjojen pituutta sinänsä. Hienoimpien lukukokemusteni joukkoon kuuluvat esimerkiksi Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset, joita ei voi mainita lyhyiksi. Will Selfin Suuret apinat tuntui liian lyhyeltä, vaikka oli … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #230: Oscar ja Lucinda

Oscar ja Lucinda on Petri Careyn ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa. Siinä kerrotaan tarina, joka tuntuu alkavan vaikeasta ja päättyvän mahdottomaan. Vaikeuksia tulee siitä, että ihmiset toimivat ikään kuin tarinaansa vastaan. Oscar vaihtaa kirkkokuntaa – hyvin paheksuttavaa. Lucinda perii lasitehtaa ja … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #228: Miramar

Tarinoissa on henkilöitä. Heidän merkityksensä ja roolinsa ovat erilaisia. Joku akateemisesti asiaan paneutunut osaisi kuvata tätä teemaa tarkemmin ja paremmin, mutta minulla tulee mieleen jako päähenkilöihin ja sivuhenkilöihin. Näiden lisäksi on kertojahenkilön rooli, ja kertoja ei ole aina päähenkilö – … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Ilon ja surun kirjastojen vuosi 2022 ja 2023

Jälleen on yksi vuosi lukemista ja blogia takana. Se meni varsin ennakoitavalla rytmillä: pari teosta Keltaisesta kirjastosta, sitten Kalevala-merkintä. Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta -trilogia oli kesäsarjana, kun julkaisuja oli aavistuksen harvemmin. Uumoilin vuosi sitten, että kirjoittaisin roolipeleistä enemmän. En … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #227: Kynämies

E.L. Doctorowin kokoelma Kynämies olisi varmasti ansainnut tarkemman luennan kuin mihin minä pystyin. Lähtökohta kansipaperissa on kiinnostava: kuusi aluksi erillistä novellia yhtyvät merkityksiltään – tai saavat merkityksen – kokoelman päättävässä pienoisromaanissa, jonka aikana ”[l]ukija ymmärtää, että Jonathan onkin kaikkien muiden … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti