Tadeusz Konwickin Isoäitini tarina on hänen toinen teoksensa Keltaisessa kirjastossa. Ensimmäinen eli Pieni ilmestyskirja oli todella mielenkiintoinen kokemus. Siksi kävin mielenkiinnolla myös Isoäitini tarinan äärelle.
Mutta koska romaaneiksi kirjoitetut elämäkerrat ja mahdollisimman ”realistiset” teokset Tulisiko tämä todella olemaan kirjoittajan todellisen isoäidin tarina? Voisiko päähenkilönä olla jokin aivan kuvitteellinen hahmo? Niteen paksuus ei vihjannut mitään John Irvingin kirjoittaman henkilötutkielman kaltaista. Olisiko se jonkun toisen tarina kuten Alice B. Toklasin omaelämäkerta?
Kansipaperinsa ensimmäisen lauseen mukaan ”[t]ämä kirja kertoo Tadeusz Konwickin omasta isoäidistä, Helena Konwickasta, mutta se on täyttä fiktiota”. Viimeisen lauseen mukaan ”Konwicki etsii itseään isoäitinsä kautta ja samalla menneen ja nykyisen puolalaisuuden ristiriitaista olemusta”.
Mikä lisäarvo on siis sillä, että tämä on nimetty juuri tietyn oikeastikin eläneen henkilön tarinaksi – varsinkin kun niin kansipaperi kuin kirjailijakin sisäsivuilla kertovat, että tarina on ihan keksitty?
Ehkä tämä on siis Puolankin tarina, mutta olen päättänyt tarkastella tätä nimenomaan tämän isoäidin tarinana – kuka hän sitten olikaan oikeasti.
Isoäitini tarina käsittää ehkä viikon verran tapahtumia, eli kirjoittaja on rajannut kuvitteellisen isoäitinsä tarinan – vaiko isoäitinsä kuviteellisen tarinan – melko lyhyelle ajalle. Toki hänen menneisyyteensä kosijoitakin torjuneena naisena viitataan.
Käytännössä tämä isoäidin tarina kertoo hänen tuhoontuomitusta ja vähän vastentahtoisestakin rakkaus-tai seksisuhteesta, josta kirjoittajan isä lienee peräisin – ainakin tässä mielikuvitusmaailmassa.
Kirjoittajan kuvitteellisen isoäidin tarina on siis se, että kirjailija tehdään mahdolliseksi siittämällä toinen hänen vanhemmistaan. Tämä tekee isoäidistä jokseenkin… välineellisen ja murheineenkin vähemmän kuin ihmisenkin.
Mutta muuttaako asetelmaa se, että isoäiti on kuvitteellinen? Lopulta tuotos oli kuitenkin kirjailija, koska niin sisäsivuilla kerrotaan – eli kuvitteellinen isoäiti liittyy todelliseen maailmaan.
Hämmentävää. Tarinan päätyttyä minulle ei tosin ollut selvää, miksi tarina piti kertoa.