Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #336: Timpurinkynä

Manuel Rivasin Timpurinkynässä taitaa olla aikatasoja, mutta ainakin tarinan timpurinkynä läpäisee ne kaikki. Timpurinkynä ei varsinaisesti ole tarina timpurinkynästä. Sillä on historia, se vaihtaa omistajaa, ja sen matkan voi kuvitella jatkuvan senkin jälkeen, kun tarina on päättynyt. En kuitenkaan usko, … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #335: Päistikkaa

Ja jos Tony Churt pystyy sepittämään taululle historian, minä taatusti pystyn sepittämään sille tulevaisuuden. Tämä lause on Michael Fraynin Päistikkaa-romaanin sivulta 116 mutta se kuvaa tarinan keskeistä ideaa: jos sattumalta löytyneellä taululla olisi mielenkiintoinen tarina, se voisi olla todella arvokas. … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #344: Oikea Maisema

Torgny Lindgren loi romaanissaan Kimalaisen mettä jokseenkin omalakiselta pienoismaailmalta tuntuvan miljöön. Nyt sain luettavakseni hänen novellikokoelma Oikea Maisema, ja samankaltaista taiturimaisuutta siinäkin on. Eivät ne ole omia universumeitaan kuten Peter Høegin tarinat. Nämä saattavat välillä hennosti viitata toisiinsa – mutta … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #333: Neljäs käsi

Jos John Irvingin Neljättä kättä olisi paisutettu pari sataa sivua päähenkilön vanhempien ja isovanhempien tarinoilla, sisäoppilaitoksella ja painilla, en voisi olla pitämättä sitä Irvingin kirjojen parodiana. Nytkin se on hilkulla – mietin oikeasti ensimmäisen sadan sivun aikana, kirjoittaako Irving jonkinlaisellaoman … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #332: Esittäjä

Don DeLillon Esittäjä muistuttaa tunnelmaltaan jossain määrin Torgny Lindgrenin Kimalaisen mettä -pienoisromaania. Kummankin miljöössä on lähinnä muista eristäytynyt ihminen ja merkittävä osa tapahtumista on päähenkilön sisäisessä maailmassa. Molemmissa elementtinä on myös tietty omalakisuus: ne irtaantuvat jonkin verran mutta eivät kokonaan … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #331: Minä lähden

Yleensähän tarinoissa on jokin alkutilanne ja jännite, jonka kanssa kamppaillaan. Lopputilanne on sitten muuta kuin alkutilanne ja seurausta jännitteen ratkaisusta. Jean Echenozin Minä lähden ei ole aivan tällainen tarina. Päähenkilö, keskinkertainen ranskalainen galleristi, päättää eräänä aamuna lähteä arjestaan. ”Minä lähden”, … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #330: Äidin aika

Jayne Anne Phillips on ollut vuosia – tai varmaan nyt jo vuosikymmeniä – kirjahyllyssäni. Tämä johtuu siitä, että hänen romaaninsa Koneunia oli eräässä bibliografiassa mainittu tieteis- tai fantasiaromaanina. En vieläkään tiedä, onko se sitä, sillä en ole lukenut sitä. Ensimmäinen … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #329: Hyvän naisen rakkaus

Kotilajityyppini – jos sellaisista voidaan puhua – on tieteiskirjallisuus. Sen lukeminen tosin on ollut varsin vähäistä viime vuosina, ainakin jos verrataan nuoruusaikoihin. Jos kuitenkin pitäisi sanoa, mitä luen mieluiten, niin varmaan edelleen sanoisin refleksinomaisesti, että tieteiskirjallisuutta. Tieteiskirjallisuutta on sanottu ideoiden … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #328: Nimeni on Punainen

Tiedättekö Monty Pythonin sketsin ilmavoimien puheenparresta – sen, jossa on monta valealoitusta vaihtuvine hahmoineen? Toki se myös päättyy kohtaukseen, jossa ei kuin vaimea yhteys vitsin keskiössä olleeseen puhetapaan. Orhan Panukin Nimeni on Punainen ei onneksi ole aivan tällainen. Tarinan alku … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #327: Erään sukuromaanin loppu

Péter Nádas on uusi tuttavuus Keltaisessa kirjastossa. Hänen teoksensa Erään sukuromaanin loppu on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1977, eli aivan tuoreesta maailmankirjallisuudesta ei sen suomeksi tullessa vuonna 2000 enää ollut kyse. Jostain syystä se kuitenkin tuntuu ihan modernilta hiljattain … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti