Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #325: Kaikkien nimet

Voinko lukea Saramagoa ärsyyntymättä ja turhautumatta? José Saramagon romaani Kaikkien nimet sisältää melko vähän dialogia, mikä tekee pitkistä kappaleistaan huolimatta siedettävämmän kuin monista muista Saramagon teoksista. Nyt kun olen jälleen kerran ilmaissut, että pidän Saramagon tyyliä rasittavana ja tarinan kannalta … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #324: Medeia

Ymmärtääkseen todella Christa Wolfin Medeia-romaani – alaotsikoltaan ”Kertomus kuudelle äänelle” – pitäisi varmaan lukea myös Euripideen Medeia-näytelmä tai antiikin tarustoa, johon se perustuu. Tällä en tarkoita sitä, että Wolfin Medeian tarina ei riittäisi tällaisena. Se on kokonainen alkuineen, loppuineen ja … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #323: Lahjojanne varten

Viimeksi Jean Rouaudin äärellä arvelin olevani sukutrilogian päätösosassa. Enpä ollutkaan, sillä Lahjojanne varten on tarinan neljäs osa. Onkohan näitä lisääkin? Lyhyessä romaanissa Lahjojanne varten keskiössä on vuorostaan kirjoittajan äiti. Toisaalta hänen elämänsä keskiössä – tai kirjoittajan siitä laatiman tarinan keskiössä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #322: Minun vuosisatani

Jos noudattaisin maneereitani, aloittaisin näin: ”Günter Grassin Minun vuosisatani on tarina 1900-luvusta.” En kuitenkaan aloita niin, koska lause ei mielestäni pidä paikkaansa. Tekee mieleni väittää, että Minun vuosisatani ei ole tarina ensinkään. Teos koostuu sadasta luvusta – tavallaan – yhdestä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #321: Varjoja Hudsonin yllä

Onko Isaac Bashevis Singerin Varjoja Hudsonin yllä tarina sekä henkilöistään sen sisällä että kansakunnasta sen ulkona – siis meidän tosimaailmassamme? En tiedä, kuinka Singer suhtautui juutalaisiin tai heidän erilaisiin ryhmittymiinsä. En pidä kirjoittajan aikeiden tuntemista välttämättömä minkään tarinan kannalta, vaikka … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #320: Timbuktu

Paul Austerin pienoisromaani Timbuktu on olevineen koiran näkökulmasta kerrottu tarina menetyksistä ja toiveista. Ihmisen – henkilön – näkökulma on tietenkin meille ihmisinä luonteva ja intuitiivinen. Oletamme, että kokemusmaailmamme on muiden ihmisen kanssa riittävän samanlainen jonkinmoiseen samaistumiseen ja ymmärtämiseen. Vaikka arvomaailmat, … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #319: Damasceno Monteiron katkaistu pää

Jo romaanin nimi tuntuu kertovan tarinan. Damasceno Monteiron katkaistu pää. Ei se kuitenkaan oikeasti kerro. Otsikko ei rajaa oikeastaan mitään pois. Se on kuitenkin hyvin kiehtova, koska se herättää ajatuksia. Kuka on Damasceno Monteiro? Voiko hän olla joku romaanin miljöön … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #318: Valehtelija-Jaakko

Tarinat voivat tuoda lohtua tai toivoa, jos ne poikkeavat tarpeeksi vaikeista vallitsevista tilanteista. Kun paljastuu kuinka paljon tarinat poikkeavatkin todellisuudesta, olosta voikin tulla surullinen ja lohduton. Jurek Beckerin Valehtelija-Jaakko on toisen maailmansodan aikaan tapahtuva tarina, jonka kuvitteellinen kirjuri on pannut … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #317: Tuolla taivaalla

Tarinanhan pitäisi alkaa alusta ja päättyä loppuun, eikö vain? Tarina tapahtuu siinä välissä. Bernardo Atxagan Tuolla taivaalla tuntuu tekevän toisin. Se alkaa lopusta – vankila-ajan lopusta – ja päättyy alkuun – bussimatkaa seuraavan uuden elämän alkuun. Vaikka romaani on lyhyt, … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #316: Port Sudan

Me kuvittelemme tai haemme itsellemme mieluusti koherenttia elämäntarinaa. Tulkitsemme sellaisia myös toisille. Haluamme arvoituksille ratkaisuja ja elämänkin mysteereille ainakin sisäisesti johdonmukaiset ratkaisut. Olivier Rolinin Port Sudan käynnistyy tilanteesta, jossa kertoja nuoruudenystävä on kuollut ja siivooja löytää kertojaa varten aloitetun kirjeen, jonka … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti