Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #315: Alamaailma

Don DeLillon Alamaailma on massiivinen romaani – käännettynä noin 900 sivua. Voiko tarina oikeuttaa mittansa? Tavallaan tämän edessä – siihen jo upottuaan – nostaa kädet pystyyn. Täytyy vain todeta tai pikemminkin myöntää, että teos on tällainen ja sillä selvä. Kun … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #314: Naistenmiehiä

Richard Fordin teos Naistenmiehiä koostuu alaotsikkonsa mukaisesti kolmesta kertomuksesta. Ne ovat itsenäisiä pitkähköjä novelleja eivätkä siis muodosta romaania jotenkin lomittumalla toisiinsa. Termi ”naistenmiehiä” saa heti odottamaan tietynlaisia tarinoita – tai, jos kirjoittaja on ovela, hän tarjoaa jonkinlaisen kierteen rehvastelevien miesten … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #313: Tulvan vuosi

Eduardo Mendozan Tulvan vuosi on vähäeleinen mutta samalla voimallinen tarina. Yhtäältä se kuvaa päähenkilönsä elämän lyhytaikaista mutta hyvin intensiivistä jaksoa ja toisaalta myös sitä, kuinka nämä ”tulvan vuoden” tapahtumat vaikuttivat hänen elämänsä tuleviin vuosikymmeniin ja suorastaan sen viimeisiin hetkiin. Tarina … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kirjahyllyllä: CAL–CAP

Tämä hylly on lähes kokonaan Italo Calvinoa. Jo rivi Calvinoa vastaa kirjastoa. Ensimmäisen kerran kohtasin Calvinon – joskin tietämättäni – Aku Ankan taskukirjasta. Numeroon 168 oli sovitettu Halkaistu varakreivi. Ehkä pitäisi lukea se pitkästä aikaa. Tämän jälkeen elämäni jatkui pitkään … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #312: Paratiisi

Toni Morrisonin Paratiisin nimen piti alun perin olla War eli Sota. Nämä kaksi nimeä – toteutunut ja kirjailijan haluama – antavat tarinalle vähän erilaisen sävyn. Otsikkona ”Paratiisi” on vähän ironinen, ehkä ilkeäkin. Tarinassa ei ole varsinaista paratiisia. Mustien asuttama kylä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #311: Leski vuoden verran

John Irvingin romaani Leski vuoden verran sisältää hirmuisesti tarinaa tavalla tai toisella. Jokainen keskeinen hahmo on kirjailija. Heidän elämäntarinansa ovat osin yhteisiä, osin arvoituksia toisilleen. He kirjoittavat kirjoja, joissa ovat vaihtelevasti kiinni elämäntarinoissaan. Irving kasaa heti alussa massiivisen määrän tarinoita … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #309: Kämmenenkokoisia tarinoita

Yasunari Kawabatan novellikokoelman tarinat on kirjoitettu 1920-luvulta 1960-luvulle. Novellit ovat lyhyitä. Annan jokaisella lauseen. Isoisän tuhka: Japanissa ilmeisesti poltettiin kuolleet ja haravoitiin heidän luitaan haudattavaksi. Mies, nainen, kuormarattaat: Tyttö- ja poikalasten konfliktit sekä kotiolojen haukkuminen taitavat olla universaaleja. Kello: Kylläpä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #308: Maailma, likimain

Jean Rouaudin sukutrilogian ensimmäisestä osasta arvelin, että tietynlainen tunnelma on tärkeämpi kuin tarkat tapahtuvat, ja mielessä velloi kysymys: miksi tämän sukutarinan pitäisi kiinnostaa minua. Toiseen osaan löysin itselleni mielekkään tulokulman: tarina voi kertoa eri asioista riippuen siitä, missä järjestyksessä sen … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #307: Kuolema luotolla

Esiosissa on melkein väistämättä se ongelma, että tarinan loppuratkaisu on enemmän tai vähemmän tiedossa: lukija tietää esimerkiksi sen, mistä tilanteesta päähenkilö lähtee esiosan päätyttyä tai kuinka keskeisille panoksena olleilla asioille tapahtui. Esiosaa kirjoittaessa kirjailijan vapausasteet ovat vähäisemmät ja siten ainakin … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #306: Musta kirja

Hän otti hotellin edestä taksin; kuski alkoi kertoa hänelle tarinaa. Koska Galip oli tajunnut että ihminen voi olla oma itsensä vain kertomalla tarinoita, hän kuunteli ennakkoluulottomasti. Orhan Pamukin Musta kirja on erikoinen tapaus. Se on tarina, jonka hahmot sekoittuvat tarinoihin … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti