Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #311: Leski vuoden verran

John Irvingin romaani Leski vuoden verran sisältää hirmuisesti tarinaa tavalla tai toisella. Jokainen keskeinen hahmo on kirjailija. Heidän elämäntarinansa ovat osin yhteisiä, osin arvoituksia toisilleen. He kirjoittavat kirjoja, joissa ovat vaihtelevasti kiinni elämäntarinoissaan. Irving kasaa heti alussa massiivisen määrän tarinoita … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #309: Kämmenenkokoisia tarinoita

Yasunari Kawabatan novellikokoelman tarinat on kirjoitettu 1920-luvulta 1960-luvulle. Novellit ovat lyhyitä. Annan jokaisella lauseen. Isoisän tuhka: Japanissa ilmeisesti poltettiin kuolleet ja haravoitiin heidän luitaan haudattavaksi. Mies, nainen, kuormarattaat: Tyttö- ja poikalasten konfliktit sekä kotiolojen haukkuminen taitavat olla universaaleja. Kello: Kylläpä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #308: Maailma, likimain

Jean Rouaudin sukutrilogian ensimmäisestä osasta arvelin, että tietynlainen tunnelma on tärkeämpi kuin tarkat tapahtuvat, ja mielessä velloi kysymys: miksi tämän sukutarinan pitäisi kiinnostaa minua. Toiseen osaan löysin itselleni mielekkään tulokulman: tarina voi kertoa eri asioista riippuen siitä, missä järjestyksessä sen … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #307: Kuolema luotolla

Esiosissa on melkein väistämättä se ongelma, että tarinan loppuratkaisu on enemmän tai vähemmän tiedossa: lukija tietää esimerkiksi sen, mistä tilanteesta päähenkilö lähtee esiosan päätyttyä tai kuinka keskeisille panoksena olleilla asioille tapahtui. Esiosaa kirjoittaessa kirjailijan vapausasteet ovat vähäisemmät ja siten ainakin … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #306: Musta kirja

Hän otti hotellin edestä taksin; kuski alkoi kertoa hänelle tarinaa. Koska Galip oli tajunnut että ihminen voi olla oma itsensä vain kertomalla tarinoita, hän kuunteli ennakkoluulottomasti. Orhan Pamukin Musta kirja on erikoinen tapaus. Se on tarina, jonka hahmot sekoittuvat tarinoihin … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #305: Vielä yksi asia

Raymond Carverin novellikokoelma Vielä yksi asia sisältää tuskin mitään turhaa. Sanankäyttö on hallittua. Tarina alkaa, etenee, loppuu. Kaikki tarpeellinen on kerrottu. Erityisen mielenkiintoista on se, kuinka Carver rakentaa tarinansa. Vertaillaan tätä parin muuhun Keltaisen kirjaston novellistiin. Richard Fordin Rocks Springs … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #304: Kivikello

György Konrádin Kivikello on jatkoa tai rinnakkaisteos Keltaisessa kirjastossa aikaisemmin julkaistulle romaanille Pidot puutarhassa. Kirjoitin siitä seuraavaa: Pidot puutarhassa pitäisi lukea uudestaan ja eri tyylillä – tarkemmin. Sitä en kuitenkaan tiedä, muuttuisiko kokemus tarinasta paljonkaan. Kyse on vahvoista tunteita, pakottavista tapahtumista … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #303: Kuvitelma 20. vuosisadasta

Muisteluihini kolmannesta satasesta mahtui hyvinkin Peter Høegin teoksista innostuminen. Voi olla, että jos olisin lukenut häntä nuorempana, olisin saattanut vaikuttua samalla tavalla syvällisesti kuin teini-iässä Jean-Paul Sartren Inhosta. Nyt kokemukset taitavat olla kauttaaltaan laimeampia. Tiesin Høegin Kuvitelman 20. vuosisadasta olevan … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmas satanen: Uusia miellyttäviä tuttavuuksia

Seuraavaksi pysähdytään jälleen keltaisten kirjojen numeroiden 201-300 äärelle. Mitkä jättivät – ehkä yllättäenkin – erityisen myönteisen vaikutelman? Keltaisen kirjaston kolmas satanen ilmestyi vuosien 1986 ja 1997 välillä ja koska alkuteokset olivat suomentamisensa aikana melko tuoreita, nämä tuntuivat minusta käytännössä nykykirjallisuudelta. … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #302: lllan tullen, yön pimeten

Isaac Bashevis Singerin ”Kaksi maailmaa” -kokonaisuuden ensimmäisen osan eli Nousee päivä, laskee päivä kohdalla kirjoitin seuraavaa: Nämä tulisi ehkä lukea rinnakkain tai lyhyessä ajassa peräjälkeen eikä vuosien erolla teosten välissä. No, jälkimmäinen osa on numeroltaan 302 eli tulee luettavaksi jo … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti