Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #146: Simpanssin kauneus

A.W. Yrjänän sanoittamassa CMX:n laulussa ”Jatkuu niin kuin sade” todetaan näin: jos meillä ei ole tarinaanäemme vain tämän huoneenjos meillä ei ole tarinaakaikki virtaa tiehensä Vaikka ei voikaan varmaksi tietää, mitä Yrjänä tarkoitti tekstillään, nuo säkeet ovat käyneet mielessäni ajatellessani … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #145: Mutta suurin kaikista

Joskus tuntuu vaikealta uskoa, että ihmiset aidosti uskoisivat yliluonnollisiin asioihin ja kuolemanjälkeiseen elämään. Enimmän osan ajasta maailma tosin osoittaa, että kaikki ovat jollakin tavalla epärationaalisia sekä yhdessä että erikseen. Tätä merkintää muuten kirjoitan 14.3., viikolla jolloin koronavirus on alkanut toden … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #144: Solomonin laulu

Toni Morrisonin Solomonin laulu kertoo toisiinsa vuosikymmenten aikana kietoutuvista elämistä ja siitä, miten ihmisistä kerrotut tarinat ovat pettymyksiä. Päähenkilö Maitomies on saanut kutsumanimensä tavalla, joka vasta aikuisiällä selviää hänelle – eikä se ole varsinaisesti ylevä tarina. Maitomiehen nousee aikuisena autoritaarista … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #143: Mieheni Mikael

Amos Ozin romaani Mieheni Mikael on yhtä aikaa Mikaelin ja hänen kertojana toimivansa vaimon tarina. Lukija saa tietää Mikaelista tämän vaimon kerronnan kautta – ja samalla tietenkin kertoja kertoo myös itsestään. Kerronta on minämuotoista, mutta päähenkilö Mikael on kuitenkin omine … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #142: Danielin kirja

Tarinoiden perusaineksia ei ole paljon. Rakkaus, kuolema, petos ja muiden tai itsensä voittaminen tulevat nopeasti mieleen ilman sen kummempaa akateemista lähdettä. Näillä saa aikaan paljon – ja vähän samaan tapaan kuin sanojakin on rajallinen määrä, niistä kykenee helposti rakentamaan kohtuullisen … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #141: Maa rautaa taivas kuparia

Yashar Kemalin Maa rautaa taivas kuparia on varsin suoraa jatkoa Puuvillatielle. Tapahtumat jatkuvat likimain siitä, mihin ne aikaisemmassa teoksessa jäivät. Silti niissä tarinoissa, jotka tapahtumien taustalla merkitsevät, tapahtuu suuri muutos. Jos aikaisemman jännitteen loivat isoäiti Meryemdzen ja Vanhan Halilin tarinat … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #139: Holtiton mies

Heikki Salo kirjoittaa laululyriikan käsikirjassaan Kahlekuningaslaji laulutekstin eri osien tehtävistä. Säkeistöt vievät laulua eteenpäin ja jokaisen säkeistön jälkeen kertosäkeistö näyttäytyy parhaimmillaan uudella tavalla. Kun säkeistöt vähitellen paljastavat tarinasta tai tilanteesta uusia puolia, kertosäkeetkin myös toistuessaan kantavat vähän erilaista merkitystä. Hyvänä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , | 2 kommenttia

Keltainen kirjasto #138: Kesän pimeys

Jos Takeshi Kaikon romaanin tarinan tiivistää, se on seuraava: tyytymättömät mies ja nainen palaavat entiseen ja yrittävät uppoutua johonkin merkityksiä antavaan, mutta kaikki jatkuu siitä huolimatta samanlaisena. Kirjan kansilehdessä suomentaja Kai Nieminen kertoo, ettei aluksi saanut otetta teoksesta: teksti oli … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #137: Puuvillatie

Yashar Kemalin tarinoita aloittaessaan tietää tässä vaiheessa hyvin, mitä tuleman pitää. Toisaalta jonkinasteista kurjuttaa on liki kaikissa Keltaisen kirjaston kirjoissa – vasta konflikti luo tarinan. Odotin Puuvillatieltä köyhyyttä, aavikkoa ja julmia maaherroja tai muita ylimyksiä. Viimeksi mainitussa olin väärässä, ellei … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #136: Marsut

Ludvík Vaculíkin Marsuja lukiessa mietin, että Keltaisen kirjaston on vallannut realistisen kerronnan perinne. Tuntui, että pitkään aikaan en ollut saanut luettavakseni mitään erityisen fantasiamaisia elementtejä sisältävää tarinaa. Luuloni realismista oli kuitenkin harhaa: kirjalistaa silmäillessä kävi selväksi, että onhan Keltaisessa kirjastossa … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti