Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto #292: Nousee päivä, laskee päivä

Kun olin jonkin aikaa lukenut Isaac Bashevis Singerin Nousee päivä, laskee päivä -romaania, mietin että onpa Saul Bellowilla nyt erilainen ote kuin useimmissa aikaisemmissa romaaneissaan. Syy on tietenkin se, että se tosiaan on Isaac Bashevis Singerin romaani. En edelleenkään tutustu … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Ilon ja surun kirjastojen vuosi 2024 ja 2025

Taas yksi vuosia bloginpitoa takana ja taas Keltaista kirjastoa luettuna. Tahti on melko vakaa, kolmisenkymmentä teosta vuodessa ja niin, että kaksi blogimerkintää on Keltaisesta kirjastosta ja yksi jostakin muusta. Tänä vuonna ei ollut mitään johdonmukaista ”kakkossarjaa” – jollainen Kalevala-merkinnät olivat … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Bradbury: Ukkosen jyrähdys

Joitakin tarinoita ei tarvitse lukea tietääkseen niistä jotain. Niiden elementit ovat monien tiedossa jonkinlaisen kulttuurisen osmoosin kautta. Yksi tällainen tarina on Ray Bradburyn kirjoittama ”Ukkosen jyrähdys”, joka antoi nimen myös Vaskikirjojen julkaisemalle kokoelmalle Bradburyn novelleja. Novelli ilmestyi vuonna 1952, ja … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #291: Kertoo Pereira

Kenelle tarina kerrotaan ja kuinka se vaikuttaa lukukokemukseen? Tätä aloin hiljalleen miettiä lukiessani Antonio Tabucchin pienoisromaani Kertoo Pereira. Tämä ei johtunut kirjan nimestä – niihin kiinnitän huomiota varsin vaihtelevasti – vaan huomasin, että usein tarinan kulkiessa todettiin Pereiran kertovan. ”Pereira … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjast0 290: Kimalaisen mettä

Kimalaisen mettä on Torgny Lindgrenin ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa. Se on lyhyt romaani, mutta se on juuri sen mittainen kuin sen tarvitseekin olla. Joskus voi tuntua, että romaanin tarina on vain yksi mahdollinen tarina sen laajemmassa miljöössä. Tietenkin se on … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Ray Bradbury: Tulta ja jäätä

Ray Bradbury ei kirjoita vain tarinoita. Hän kirjoittaa maailmoja. Kaiken huipuksi hän kirjoittaa maailmansa novelleissa. Maailmanrakentaminen (worldbuilding) on TV Tropesin mukaan kuvitteellisen universumin luomisen prosessi, jossa tarinan miljöölle kehitellään yksityiskohtia muusta syystä kuin juuri meneillään olevan tarinan tarpeisiin. Tällaisesta hyviä … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #289: Sokerikuja

Kuinka paljon voi muuttua kolmen sukupolven aikana? Ilmeisesti kokonainen maailma. Naguib Mahfouzin Kairo-trilogia päättyy Sokerikujan myötä. Millaisen tarinan kertoikaan kolmas romaani ja millaisen koko kolmikko? Ensimmäisen osan lukemisen jälkeen vaikutelmani oli, että teoksessa oli kaksi tarinaa: taustalla uudistuva ja itsenäistyvästä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #288: Rock Springs

Richard Fordin ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa eli pienoisromaani Roihu on todella intensiivinen tarina. Sittemmin sarjassa ilmestyi Fordin novellikokoelma Rock Springs ja mietin, kuinka kiihkeän kokonaisuuden äärellä nyt ollaan. Kymmenen novellin kokoelma on kuitenkin todella vähäeleinen. Jokaisessa on tarina – ne … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Clark Ashton Smith: Zothique

Clark Ashton Smithin enimmäkseen 1930-luvulla kirjoittamassa Zothique-sarjassa ollaan Maapallon ja ihmiskunnan viimeisissä ajoissa. Tarinat eivät sijoitu keskelle tuhoisaa katastrofia eikä ihmiskunta varsinaisesti taistele olemassaolostaan. Kysymys on enemmän pois hiipumisesta kuin dramaattisesta lopusta. Kuten Smith kertojana alustaa ensimmäisessä novellissa eli ”Manaajien … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #287: Julkisia salaisuuksia

Alice Munron kahdeksan novellin kokoelma Julkisia salaisuuksia koostuu kahdeksasta kertomuksesta, jotka tavalla tai toisella pyörivät saman kanadalaiskylän ympärillä. Ne eivät kuitenkaan kunnolla muodosta edes hatarasti yhtenäistä tarinaa. Jokin muukin niitä kuitenkin yhdistää kuin kylä. Useimmissa novelleissa keskeistä on, että jotakin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti