Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #230: Oscar ja Lucinda

Oscar ja Lucinda on Petri Careyn ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa. Siinä kerrotaan tarina, joka tuntuu alkavan vaikeasta ja päättyvän mahdottomaan. Vaikeuksia tulee siitä, että ihmiset toimivat ikään kuin tarinaansa vastaan. Oscar vaihtaa kirkkokuntaa – hyvin paheksuttavaa. Lucinda perii lasitehtaa ja … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #228: Miramar

Tarinoissa on henkilöitä. Heidän merkityksensä ja roolinsa ovat erilaisia. Joku akateemisesti asiaan paneutunut osaisi kuvata tätä teemaa tarkemmin ja paremmin, mutta minulla tulee mieleen jako päähenkilöihin ja sivuhenkilöihin. Näiden lisäksi on kertojahenkilön rooli, ja kertoja ei ole aina päähenkilö – … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #227: Kynämies

E.L. Doctorowin kokoelma Kynämies olisi varmasti ansainnut tarkemman luennan kuin mihin minä pystyin. Lähtökohta kansipaperissa on kiinnostava: kuusi aluksi erillistä novellia yhtyvät merkityksiltään – tai saavat merkityksen – kokoelman päättävässä pienoisromaanissa, jonka aikana ”[l]ukija ymmärtää, että Jonathan onkin kaikkien muiden … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #226: Musta valo

Richard Curreyn romaani Musta valo on väkevä sotatarina. Se on erittäin intensiivistä kerrontaa. Sitä lukiessa mieleen tuli Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella. Teokset ovat kuitenkin intensiiviset kovin eri tavoin. Ovien ulkopuolella on intensiivinen kuin kuumeinen runo. Musta valo on intensiivinen kuin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #225: Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä

Olen Antonio Tabucchin Pieni yhdentekeviä väärinkäsityksiä -novellikokoelman äärellä kiusallisessa tilanteessa. En muista siitä mitään. Tätä merkintää aloittaessani tuntuu, että Hyönteisdokumentin blogisti tiivistää myös ajatukseni merkinnässään. Epäilin tätä jo kokoelmaa lukiessani. Luinko sitä iltaisin liian väsyneenä ja sen takia mainittavia muistijälkiä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #224: Menneen maailman maalari

Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari on ainakin osittain kertomus siitä, kuinka ihminen alkaa kertoa itselleen ja muille tarinaa itsestään niin, että hän lopulta todella elää tarinaansa. Alkuteoksen – kyllä, se on englanniksi – nimi An artist of the floating world … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #223: Täydellinen rauha

”Täydellinen rauha” tuntuu mahdottomalta otsikolta tarinalle. Eikö tarina vaadi jonkin konfliktin, jonkin jännitteen, ollakseen edes jotakin kiinnostavaa? Voiko tarinaa olla täydellisessä rauhassa tai täydellisestä rauhasta? Amos Ozin romaanin Täydellinen rauha nimi tuntuukin kannessa pettävältä. Tarina voi alkaa täydellisestä rauhasta, joka … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #222: Tyrsky

Nyt on pakko myöntää, etten saanut kiinni Martin Walserin Tyrskyn tarinasta. Vai oliko kirjailija taas minua ovelampi ja kirjoitti teoksensa niin, että se on itsessään tyrsky, josta ei oikeastaan voikaan saada selvää – se ei siis kertoisi tyrskystä vaan olisi … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #220: Luutnantti Pasenow

Tämänkertaisen romaanin otsikko onkin hankala. Otsikosivun mukaan se on kokonaisuudessaan ehkä jotain sellaista kuin Luutnantti Pasenow eli Romantiikka · 1888 · ja sen on osa ”Unissakulkijat”-sarjaa. Hermann Brochin Luutnantti Pasenow julkaistiin alun perin 1930, eli sen kuvaama vuoden 1888 tilanne … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #219: Minun kansani, minun rakkaani

Toni Morrison romaanin Minun kansani, minun rakkaani äärellä pääsee miellyttävällä tavalla pohtimaan, kenen tarinasta onkaan kysymys. Pohjalla on itse asiassa tositarina, mutta sille ei välttämättä tarvitse antaa pohdinnoissa mitään osaa. Keskushenkilönä on ainakin aluksi entinen orjanainen Sethe. Orjuus tietenkin leimaa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti