Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #240: Kirjanpitäjä Esch

Hermann Brochin Unissakulkijat-trilogian toinen osa on Kirjanpitäjä Esch eli Anarkia · 1903 ·. Mutta mistä anarkiasta tässä kerrotaan? Tarinaa lukiessani keskityin enemmän kirjanpitäjä Eschin sisäiseen kokemukseen kuin mahdollisesti hänen ympärillään vallitsevaan sekasortoon, laittomuuteen tai hallinnon puutteeseen. Voin toki liittää anarkian … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #239: Musta laatikko

Harmittelin taannoin tyylin ja sisällön erillisyyttä José Saramagon teoksissa. Kyse on kai siitä, että hänen oma tyylinsä on erottuvuudessaan minua ärsyttävä. Joku muu saattaa pitää – ja varmasti pitääkin. Amos Ozin Musta laatikko onnistuu tyylin ja sisällön liitossa tavalla, johon … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #238: Kuin oma poika

Isaac Bashevis Singerin kokoelma Kuin oma poika on aikaisemmin julkaistun Vanhaa rakkautta -kokoelman sisarteos. Sen alaotsikko on ”Tarinoita vanhasta maasta” ja tämän puolestaan ”Tarinoita uudestsa maasta”. Kumpikaan suomeksi julkaistu kokoelma ei ole kokoelmana alkuperäinen, vaan ne on koottu pitkän ajan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #237: Posliiniparoni

Bruce Chatwin teoksista on Keltaisessa kirjastossa julkaistu sinänsä mielenkiintoinen Erottamattomat sekä Patagonia, Patagonia, jonka olemassaolon oikeutusta en ehkä tavoittanut. Kolmas ja viimeinen teos sarjassa on Posliiniparoni. Posliiniparoni on vähäeleinen ja aika surumielinenkin kertomus – vaikka en tiedäkään, onko jälkimmäinen ollut … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #236: Baltasar ja Blimunda

En ole koskaan pitänyt José Saramagon tyylistä. Rehellisesti sanottuna olen kokenut sen kovin vastenmieliseksi. Baltasar ja Blimunda on Saramagon ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa, mutta tätä ennen olen lukenut monta hänen romaaniaan. Siedettävin – tai oikeastaan suorastaan mielenkiintoinen lukukokemus tyylistä huolimatta … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #235: Ihmeiden kaupunki

Eduardo Mendozan ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa on Ihmeiden kaupunki. Se alkaa ennen Barcelonan maailmannäyttelyä 1888 ja päättyy Barcelonan maailmannäyttelyyn 1929. Kuten arvata saattaa, otsikon ihmeiden kaupunki on Barcelona. Väitän, että Ihmeiden kaupungin pääosassa ei kuitenkaan ole itse kaupunki samalla tavalla … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #234: Vaaka

John F. Kennedyn murha on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että se saattaa olla vaikuttanut lukemattomiin amerikkalaisiin hyvin perustavanlaatuisella tavalla, mutta samaan aikaan minulla ei ole siihen mitään henkilökohtaista suhdetta. Se on kuin vaikkapa kuulento. Kennedyn murhasta esitettiin pian sen tapahtumiseen jälkeen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #233: Memedin kosto

Jos osaan konekäännökseni oikein, Yashar Kemalin Memedin koston otsikko olisi suoraan alkuteoksesta käännettynä Hoikka Memed 3. Lisäksi minun on vaikea käsittää, mikä on se Memedin varsinainen kosto, ellei sitten juuri katoaminen. Memedin tarinan toisesta osasta kirjoitin, että siinä, kuten tässä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #232: Matala maa

Tämä on väkevää tekstiä. Herta Müllerin toisiinsa liittyvien novellien ja pienoisromaanin kokoelma Matala maa luo lukijalle tunnelmia, joissa tarinoiden varsinaiset tapahtumat ovat toissijaisia. Konkreettinen ja metaforinen sekoittuvat tavalla, joka ei aina paljasta, mitä on tapahtunut, mutta joka silti kertoo, mikä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #231: Ystäväni Owen Meany

Olen tuskaillut John Irvingin kanssa. Hänen kirjansa ovat pitkiä. En pelkää kirjojen pituutta sinänsä. Hienoimpien lukukokemusteni joukkoon kuuluvat esimerkiksi Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset, joita ei voi mainita lyhyiksi. Will Selfin Suuret apinat tuntui liian lyhyeltä, vaikka oli … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti