Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Heinäkuu ja hiljaisempi tahti

Blogi ei ole kesätauolla, mutta ihan joka viikko ei tekstejä tule. Mitään varsinaista kesäsarjaa ei tällä kertaa ole – kirjoittelen muista kuin kirjojen tarinoista, mutta jotenkin tarinoihin liittyvistä asioista kuitenkin. Julkaisut ilmestyvä 12.7. ja 26.7. Hyvää kesää!

Kategoriat: ilmoitukset | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #277: Taivaanranta

Antonio Tabucchin pienoisromaani Taivaanranta on siinä mielessä murhamysteeri, että siinä on tapahtunut murha, jonka tekijä ja motiivi ovat ainakin aluksi hämärän peitossa. No, ovat ne sitä myös tarinan lopussa, mutta ei Taivaanranta toisaalta alkunsa jälkeen ole varsinainen murhamysteeri. Murhamysteerihän yleensä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #276: Sirkuksen poika

John Irvingin Sirkuksen poika vaikuttaa tarinoiden sekamelskalta. Se alkaa intensiivisesti – eikä mitenkään Irvingille yllättävästi – kuvailemalla päähenkilön vahingossa sattunutta kohtaamista erään häpykummun kanssa. Sen jälkeen kuvataan hänen tavoitettaan selvittää lyhytkasvuisuuden syitä, mutta tämä tieteellinen päämäärä jää enimmäkseen sivuun palatakseen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , | Jätä kommentti

El-Mohtar ja Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota

Aikamatkatarinat ovat vaikeita. Jos tarinan maailmassa ajassa matkaaminen on mahdollista, periaatteessa kaikki on mahdollista. Aikamatkailu voi hajottaa tapahtumien totutun etenemisen – ja sen pitääkin tehdä niin, jos aikamatkailun avulla aiotaan kertoa tarina. Samalla kuitenkin aikamatkailu tarvitsee säännöt, jotta tarina olisi … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #275: Obabakoak

Bernardo Atxagan Obabakoak jäi minulle varsin hämäräksi tarinaksi ja tarinoiksi. On täysin mahdollista, että minun olisi kannattanut lukea se toisenkin kerran, ellei jopa kolmannen. Tämän blogin kantava ajatushan on, että ”kyse on tarinoista”, ja sen verran minulle kuitenkin selvisi, että … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #274: Kohti valkeaa merta

James Dickeyn Kohti valkeaa merta mietityttää jälkeenpäin etenkin esittelytekstiensä vuoksi. Takakansi markkinoi: ”Unohtumattoman Syvän joen tekijän uusi romaani – julma ja runollinen kertomus sotilaan vaelluksesta vihollismaan halki.” Kansipaperi puolestaan kuvaa, että romaanin päähenkilö hävittäjälentäjä Muldrow ”leijailee laskuvarjollaan suoraan vihollisen keskelle … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Olennaista Cyberpunk Redille: rahtikontti-, sää- ja treffilisäosat

R. Talsorian Gamesin Cyberpunk Red -roolipeliin on ilmestynyt lukuisia lyhyitä ilmaisia lisäosia. Niistä kolmesta on minulle erityistä iloa maailmaa rakentaessa ja tarinoita kuljettaessa. Night City Weather on muutaman sivun paketti, joka sisältää taulukoita sään valintaan tai arvontaan sekä tietoa säävarusteista … Lue loppuun

Kategoriat: roolipelit | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #273: Leviatan

Paul Auster ja hänen romaaninsa Leviatan tuntuvat paljon nykyaikaisemmilta kuin Keltainen kirjaston edellinen teos Kivinen lautta ja kirjailijansa José Saramago. Alkuteokset ovat kuitenkin ilmestyneet kahdeksan vuoden sisällä ja kummankin tapahtumat sijoittuvat niin sanottuun nykyaikaan. Leviatanin tarinan tapahtumat kuitenkin voisivat tulla … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #272: Kivinen lautta

Joskus tarinassa on kyse arvoituksellisen tapahtuman syiden selvittämisestä. Näin on vaikkapa dekkarissa. Joskus arvoituksellinen tapahtuma on vain yksi osa tarinaa – jonkinlainen alkusysäys, joka ei enää tapahtumisensa jälkeen ole kovin tärkeä. José Saramagon Kivisessä lautassa arvoituksellinen tapahtuma on jälkimmäistä lajia. … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Cyberpunk Red ja kuvitus tarinan tukena

Tarinankerronnan tapana roolipelit perustuvat mielikuvitukseen. ”Mielikuvitus” tuntuu sanayhdistelmänä viittaavaan visuaalisuuteen ja näkömielikuviin. Sanojen avulla kuvitamme tapahtumia ja hahmojen tekoja. Roolipelikirjallisuuteen on sen varhaisvaiheista lähtien kuulunut kuvitus. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja jos täytyy kertoa pelaajille, millainen jokin fantasiaolento … Lue loppuun

Kategoriat: roolipelit | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti