Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto #280: Kuuluisia miehiä

Mitä väliä on sillä, missä järjestyksessä tarinan tapahtumat kerrotaan? Olemme jälleen trilogian keskimmäisessä osassa. Kuuluisia miehiä jatkaa Jean Rouadin perheestään kertomaansa tarinaa. Lainaan itseäni ensimmäisen osan eli Kunnian kenttien merkinnästä: Kunnian kentät on aluksi tarina, jollaisilla ei ole kanssani hyvä ennuste. … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #279: Intohimon palatsi

Intohimon palatsi on Naguib Mahfouzin Kairo-trilogian keskimmäinen osa. Edellisen osan eli Palatsikadun tarinassa oli mielestäni kyse siitä, kuinka Egypti uudistuu mutta päähenkilö, kauppias ja perheensä itsevaltainen isä Sayyid, ei aio uudistua. Samalla kuitenkin hänen perheessään itää vallankumous samalla tavalla kuin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #278: Sula

On häkellyttävää, millaisen tarinoiden kokonaisuuden Toni Morrison kykenee kertomaan alle kahdessasadassa sivussa. Sula on sekä romaanin että sen keskeisen henkilön nimi. Juuri mitään ei kuitenkaan kerrota Sulan näkökulmasta, ja kuten Morrisonilla usein aikaisemminkin, yhden ihmisen tarina sisältää muidenkin ihmisen, sukujen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pitkät ja lyhyet romaanit

Kuten kerroin, olen sitä mieltä, että pitkien romaanien pitäisi olla erityisen hyviä. Vähimmäisvaatimus on se, että pitkät romaanit eivät olisi ainakaan huonoja. Keskinkertaiseen pitkään romaaniin käytetyllä vaivalla lukisi kuitenkin vaikka pari keskinkertaista maltillisemman mittaista romaania. Tuotoksen ja panoksen suhdetta täytyy … Lue loppuun

Kategoriat: sekalaista | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Pitkät ja lyhyet luvut romaanissa

Olen sitä mieltä, että jos romaani on erityisen pitkä, tarinan pitäisi jotenkin laadullaan oikeuttaa se. Entä jos kirjassa on pitkiä lukuja – onko niiden oltava erityisen hyviä? Eipä oikeastaan. Periaatteessa 300-sivuiseen teokseen kuluu aikaa yhtä paljon, koostuipa se kymmensivuisista tai … Lue loppuun

Kategoriat: sekalaista | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Heinäkuu ja hiljaisempi tahti

Blogi ei ole kesätauolla, mutta ihan joka viikko ei tekstejä tule. Mitään varsinaista kesäsarjaa ei tällä kertaa ole – kirjoittelen muista kuin kirjojen tarinoista, mutta jotenkin tarinoihin liittyvistä asioista kuitenkin. Julkaisut ilmestyvä 12.7. ja 26.7. Hyvää kesää!

Kategoriat: ilmoitukset | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #277: Taivaanranta

Antonio Tabucchin pienoisromaani Taivaanranta on siinä mielessä murhamysteeri, että siinä on tapahtunut murha, jonka tekijä ja motiivi ovat ainakin aluksi hämärän peitossa. No, ovat ne sitä myös tarinan lopussa, mutta ei Taivaanranta toisaalta alkunsa jälkeen ole varsinainen murhamysteeri. Murhamysteerihän yleensä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #276: Sirkuksen poika

John Irvingin Sirkuksen poika vaikuttaa tarinoiden sekamelskalta. Se alkaa intensiivisesti – eikä mitenkään Irvingille yllättävästi – kuvailemalla päähenkilön vahingossa sattunutta kohtaamista erään häpykummun kanssa. Sen jälkeen kuvataan hänen tavoitettaan selvittää lyhytkasvuisuuden syitä, mutta tämä tieteellinen päämäärä jää enimmäkseen sivuun palatakseen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , | Jätä kommentti

El-Mohtar ja Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota

Aikamatkatarinat ovat vaikeita. Jos tarinan maailmassa ajassa matkaaminen on mahdollista, periaatteessa kaikki on mahdollista. Aikamatkailu voi hajottaa tapahtumien totutun etenemisen – ja sen pitääkin tehdä niin, jos aikamatkailun avulla aiotaan kertoa tarina. Samalla kuitenkin aikamatkailu tarvitsee säännöt, jotta tarina olisi … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #275: Obabakoak

Bernardo Atxagan Obabakoak jäi minulle varsin hämäräksi tarinaksi ja tarinoiksi. On täysin mahdollista, että minun olisi kannattanut lukea se toisenkin kerran, ellei jopa kolmannen. Tämän blogin kantava ajatushan on, että ”kyse on tarinoista”, ja sen verran minulle kuitenkin selvisi, että … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti