Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Neljäs runo: Jälkiviisautta ja epäilyjä liioittelusta

Julkaistu: 3.5.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kalevalan neljännestä runosta nousee esiin kaksi asiaa: Aino ja hänen äitinsä elävät ihan eri kuplissa, ja Ainon äiti saattaa panna juttuihinsa vähän omiaan. Runo alkaa sillä, että Aino käyskentelee metsässä työn touhussa ja yhtäkkiä pusikosta änkeää esille vanha mies, joka … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #111: Jumalan puupalikat

Julkaistu: 26.4.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Liekö Sembène Ousmanen Jumalan puupalikat niitä teoksia, jotka eivät ole koskaan saaneet uusintapainosta Keltaisessa kirjastossa? Ainakin se on yksi niistä, jotka täytyi pyytää noutamaan kaupunginkirjaston varastosta. Jumalan puupalikat on joiltain osin samankaltainen Armahin Pirstaleita-romaanin kanssa. Molemmat sijoittuvat Afrikan mantereelle ja … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #110: Vuoren jyly

Julkaistu: 19.4.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Yasunari Kawabatan romaani Vuoren jyly vaikuttaa olevan tarina aivan lähellä olevista lopuista. Sitä hämmentävämpää onkin, kun lukijalle annetun tarinan lopussa keskiössä onkin uusi orastava alku. Shingo, kuudenkymmenen vuoden ikäinen mies, kuulee vuoren jylyn. Vasta myöhemmin hän muistaa sellaisen ennakoineen isänsä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kolmas runo: Tympeää arkirealismia

Julkaistu: 12.4.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kalevalan kolmannessa runossa Väinämöinen on kuuluisa siitä että on kuuluisa, Joukahainen sotkee asiansa ja Aino luvataan vanhukselle vasten tahtoaan puolisoksi, mutta tämän äiti iloitsee mahdollisuudesta päästä juoruihin julkkishäiden vuoksi. Painetussa Kalevalassa Väinämöinen elelee maailman synnystä kerronnan nykyhetkeen laulellen. Sikäli kuin … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #109: Elokuu neljätoista

Julkaistu: 5.4.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Minun on ehkä käynyt mahdottomaksi lukea Solženitsynin teoksia vain niiden kuvaamien tapahtumien kannalta. Tuntuu, että kaikki ne kuitenkin kertovat jollakin ovelalla tavalla vankileirien saaristosta – ja en ole Vankileirien saaristoa edes lukenut. Ennakko-odotukseni eli kirjailijan oletettu neuvostokriittisyys värjää kaikkea häneltä … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #108: Saaret ja virta

Julkaistu: 29.3.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Minkä tarinan tekijänsä kuoleman jälkeen julkaistu Ernest Hemingwayn romaani Saaret ja virta kertoo? Se koostuu kolmesta osasta, joista jokainen kuvaa alun perin maalarina menestyneen Thomas Hudsonin elämää sen eri vaiheissa. Jotainhan teoksessa tapahtuu: Thomas tapaa poikiaan, jotka kahdessa ensimmäisessä osassa … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Toinen runo: Väinämöinen strategisen johtamisen ja operatiivisen toteutuksen ristipaineessa

Julkaistu: 22.3.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Väinämöinen vihdoinkin tekee jotakin, mutta tahti ei ole kummoinen: noustuaan maihin hän vasta muutaman vuoden kuluttua alkaa miettiä, että maisema vailla metsiä ja peltoja on huono. Tämänkin huomion jälkeen Väinämöinen jää johtohommiin. Sampsa Pellervoinen toimittaa Väinämöisen tilaamaan urakan, ja pian … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #106: Minä ja hän

Julkaistu: 15.3.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Alberto Moravian Minä ja hän on kertomus miehestä ja hänen peniksestään. Kyse ei olisi siitä, että penis olisi mukana jollakin vertaiskuvallisella tai symbolisella tasolla. Tietenkin se voi olla symboli jollekin muulle tässä tarinassa, mutta kertomuksen itsensä tasolla toinen päähenkilöistä todellakin … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Muumit ja alkuperäisen paremmuus

Julkaistu: 8.3.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Muumeista on tehty uusi animaatiosarja. Se on tietenkin väärin, sillä alkuperäinen on aina parempi. Alkuperäisyys on kuitenkin hyvin suhteellista. Monet ilmeisesti pitävät 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjaa alkuperäisenä, kun vertailua tehdään. Sitä voi pitää absoluuttisen alkuperäisenä televisiosarjana vain, jos jättää huomiotta … Lue loppuun →

Kategoriat: elokuvat ja televisio | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ensimmäinen runo: Väinämöistä odotellaan

Julkaistu: 1.3.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Ensimmäinen nimeltä mainittu henkilö Kalevalassa on Väinämöinen. Vanhan Väinämöisen vyöltä virinneitä virsiä tekisi kertojan mieli laulella. Ensimmäinen runo päättyykin Väinämöisen syntymään. Tuota syntymää edeltää maailman itsensä syntyminen. Toki jonkinmoinen muodoton alkutila on olemassa – ei tosin mitään kvanttivaahtoa vaan Ilmatar … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti