-
Viimeisimmät artikkelit
Viimeisimmät kommentit
- historijoitsija: Viideskymmenes runo: Tarpeeton loppunäytös
- Ville: Leavings-tarinoita: Kerro terveiset lapsille
- Tope: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Liu: Kuolema on ikuinen
Arkistot
- toukokuu 2026
- huhtikuu 2026
- maaliskuu 2026
- helmikuu 2026
- tammikuu 2026
- joulukuu 2025
- marraskuu 2025
- lokakuu 2025
- syyskuu 2025
- elokuu 2025
- heinäkuu 2025
- kesäkuu 2025
- toukokuu 2025
- huhtikuu 2025
- maaliskuu 2025
- helmikuu 2025
- tammikuu 2025
- joulukuu 2024
- marraskuu 2024
- lokakuu 2024
- syyskuu 2024
- elokuu 2024
- heinäkuu 2024
- kesäkuu 2024
- toukokuu 2024
- huhtikuu 2024
- maaliskuu 2024
- helmikuu 2024
- tammikuu 2024
- joulukuu 2023
- marraskuu 2023
- lokakuu 2023
- syyskuu 2023
- elokuu 2023
- heinäkuu 2023
- kesäkuu 2023
- toukokuu 2023
- huhtikuu 2023
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- heinäkuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- heinäkuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- heinäkuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
Kategoriat
Meta
Avainsana-arkisto: Väinämöinen
Neljäskymmenes runo: Se kantele!
Neljäskymmenen runo on pitkälti siirtymää: ollaan siis menossa Pohjolaan tappelemaan, mutta matkan kuvaukseen saa kansanperinteen säilömisen nimissä mahduttaa ”kosken sanat”. Kyseessä on jonkinlainen suojaloitsu. Suuremman jännitteen kuitenkin tarjoaa valtava hauki, jonka päälle sotajoukon vene jumittuu. No, sehän tarkoittaa toisaalta sitä, … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, kantele, Lemminkäinen, Väinämöinen
Jätä kommentti
Yhdeksäsneljättä runo: Johdanto varsinaisiin sankaritekoihin?
Tästä runosta alkaa Kalevalan kolmas Väinämöis-jakso eli Sammon ryöstö. Runo on alkusoittoa ja joukkojen kokoamista – siinä itsessään ei tapahdu paljonkaan, mutta jotenkin tulevaa ennakoiva sävy on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmissa runoissa. Väinämöisen varsinaiset sankariteot ovat toistaiseksi olleet harvassa, mutta … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Louhi, Pohjolan emäntä, Sampo, Väinämöinen
Jätä kommentti
Kahdeksasneljättä runo: Naisenpuute eteenpäin ajavana voimana
Kalevalan miehiä ei ole vielä saanut liikkeelle maa-alueiden tarve, nälkä tai rikkaudet. Energisoiva voima on tähän saakka ollut nainen. Väinämöinen temppuilee vaikutuksen tehdäkseen, ja Ilmarinen ja Lemminkäinen joutuvat tekevät yhtä sun toista luvatun morsiamen eteen. Edellisessä runossa naisenpuute oli motiivi, … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, Louhi, Pohjan neiti, Pohjolan emäntä, Sampo, Väinämöinen
Jätä kommentti
Seitsemäsneljättä runo: Oudot takomismenetelmät
Toinen Ilmaris-jakso alkaa! Se tosin koostuu vain kahdesta runosta, mutta alustaa tulevia tapahtumia. Toimittaja muistaa taas jatkumon, kun Ilmarinen suree kuollutta vaimoaan. On ihan ymmärrettävää, että hän on poissa tolaltaan. Itse en tiedä oikein mitään niin kutsutuista ”käytännön töistä” enkä … Lue loppuun
Kahdeksaskolmatta runo: Lemminkäinen ja hänen maaginen sukunsa
Hyvä rytmitys ja toiminnantäyteisyys jatkuvat. Lemminkäisen pitää paeta syystäkin vihastunutta Pohjolan väkeä. Miten hän sen tekee? Loitsintakin jatkuu: hän muuttuu kotkaksi ja ottaa hatkat! Tämänhetkisten näyttöjen perusteella Lemminkäinen on Väinämöistä taitavampi taikoja. Lisäksi hänen äitinsä tuntuu omaavan jonkinlaisia taikavoimia myös … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Kyllikki, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti, Väinämöinen
Jätä kommentti
Seitsemäskolmatta runo: Lemminkäinen taitaa olla Väinämöistä kovempi loitsija
Lemminkäis-jakson runot ovat kohtalaisen tiiviitä ja täynnä tapahtumia. Tarina etenee rivakasti ja maaginen maailma on eri tavalla tavoitettavissa kuin monissa aikaisemmissa jaksoissa. Tämän runon jälkeen Lemminkäisellä alkaa olla enemmän näyttöjä loitsijana kuin Väinämöisellä. Pohjolaan saavuttuaan Lemminkäinen alkaa mielenkiintoiseen uhitteluun: tekee … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Pohjolan emäntä, Pohjolan isäntä, Väinämöinen
Jätä kommentti
Viideskolmatta runo: Häät on ehkä taputeltu
Annoin Kalevalan 20. runoa koskevalle merkinnälle otsikoksi ”Selvä välinäytös”. Sen jälkeen olen valitettavasti joutunut tuskailemaan, kun runot eivät tunnu vievän tarinaa eteenpäin. Pahoin pelkään, että tästä merkinnästä tulee sitä samaa. Näin ollen runot 20-25 – eli yli kymmenesosa kokoelmasta – … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, Pohjan neiti, Tuonela, Väinämöinen
Jätä kommentti
Yhdeskolmatta runo: Kansanperinteen kokoamista
Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häät taitavat olla lähinnä kehyskertomus, jonka varaan Lönnrot on voinut ripustaa kaikenlaista kansanperinnettä jälkipolville säilöttäväksi. Runosta numero 21 puolet on kuitattu ”Vävyntulovirrellä.” Jos virrestä poimitaan tarinan kannalta olennainen, niin se tiivistyisi siihen, että Ilmaria komeasti saapuu … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, kuntoutus, Pohjan neiti, toiminnallinen äänihäiriö, Väinämöinen
Jätä kommentti
Yhdeksästoista runo: Lisää aiotun anopin vaatimuksia
Kalevalan yhdeksännessätoissa runossa Pohjolan emäntä jatkaa kohtuuttomuuttaan, mutta antaa lopulta tyttärensä Ilmariselle. Väinämöinen harmittelee. Pohjolan tytär ja Ilmarinen haluaisivat toisensa, mutta tuleva anoppi vaatii tunnetusti liki mahdottomia: täytyy kyntää se kyinen pelto, sitten pyydystää sekä Tuonelan karhu että Manalan susi … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, Manalan susi, Pohjan neiti, Pohjolan emäntä, Tuonelan karhu, Tuonen hauki, Väinämöinen
Jätä kommentti
Kahdeksastoista runo: Kosiohommat jatkuvat
Mitäpä Väinämöinen tekee vaivalla valmiiksi tehdyllä veneellään? Lähtee tietenkin naisiin. On se toki toisaalta ymmärrettävää: Pohjan neidin vaatimuksestahan koko veneurakka lähti. Väinämöinen ei kuitenkaan voi lähteä Pohjolaan vokottelematta ensimmäistä vastaantulevaa naista. Väinämöisen saatua veneen vesille Annikki, Ilmarisen sisko, tiedustelee vanhuksen … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Annikki, Ilmarinen, Kalevala, Pohjan neiti, Pohjolan, Pohjolan isäntä, Väinämöinen
Jätä kommentti