Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto #235: Ihmeiden kaupunki

Eduardo Mendozan ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa on Ihmeiden kaupunki. Se alkaa ennen Barcelonan maailmannäyttelyä 1888 ja päättyy Barcelonan maailmannäyttelyyn 1929. Kuten arvata saattaa, otsikon ihmeiden kaupunki on Barcelona. Väitän, että Ihmeiden kaupungin pääosassa ei kuitenkaan ole itse kaupunki samalla tavalla … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #234: Vaaka

John F. Kennedyn murha on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että se saattaa olla vaikuttanut lukemattomiin amerikkalaisiin hyvin perustavanlaatuisella tavalla, mutta samaan aikaan minulla ei ole siihen mitään henkilökohtaista suhdetta. Se on kuin vaikkapa kuulento. Kennedyn murhasta esitettiin pian sen tapahtumiseen jälkeen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neljäsviidettä runo: Välinäytös vai alkusoitto?

Jäi mainitsematta, että Väinämöisen hauenluinen kantele katosi tapellessa. Tässä 44. runossa Väinämöinen harmittelee asiaa ja etsii soitintaan, mutta ei sitä löydä. Etsintä ja uuden kanteleen rakentaminen rakentavat miljööseen taas kiehtovaa taianomaisuutta: Ilmarinen takoo etsintöihin haravan, jonka piikit ovat ilmeisesti lähes … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #233: Memedin kosto

Jos osaan konekäännökseni oikein, Yashar Kemalin Memedin koston otsikko olisi suoraan alkuteoksesta käännettynä Hoikka Memed 3. Lisäksi minun on vaikea käsittää, mikä on se Memedin varsinainen kosto, ellei sitten juuri katoaminen. Memedin tarinan toisesta osasta kirjoitin, että siinä, kuten tässä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #232: Matala maa

Tämä on väkevää tekstiä. Herta Müllerin toisiinsa liittyvien novellien ja pienoisromaanin kokoelma Matala maa luo lukijalle tunnelmia, joissa tarinoiden varsinaiset tapahtumat ovat toissijaisia. Konkreettinen ja metaforinen sekoittuvat tavalla, joka ei aina paljasta, mitä on tapahtunut, mutta joka silti kertoo, mikä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kolmasviidettä runo: Ryöstöretken lopputaistelu

Louhi näytti mahtiaan jo edellisessä runossa eikä jää toimettomaksi nytkään. Kun hän pääsee kunnolla hereille, koossa on jo ”sata miestä miekallista / tuhat jousella urosta. Tässä on muuten Lemminkäinen taas jotenkin toistaitoisen roolissa. Aikaisemmin hän putosi veteen yrittäessään pilkkoa kalaa … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #231: Ystäväni Owen Meany

Olen tuskaillut John Irvingin kanssa. Hänen kirjansa ovat pitkiä. En pelkää kirjojen pituutta sinänsä. Hienoimpien lukukokemusteni joukkoon kuuluvat esimerkiksi Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset, joita ei voi mainita lyhyiksi. Will Selfin Suuret apinat tuntui liian lyhyeltä, vaikka oli … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #230: Oscar ja Lucinda

Oscar ja Lucinda on Petri Careyn ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa. Siinä kerrotaan tarina, joka tuntuu alkavan vaikeasta ja päättyvän mahdottomaan. Vaikeuksia tulee siitä, että ihmiset toimivat ikään kuin tarinaansa vastaan. Oscar vaihtaa kirkkokuntaa – hyvin paheksuttavaa. Lucinda perii lasitehtaa ja … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kahdesviidettä runo: Väinämöinen hoitaa mutta Lemminkäinen on pilata kaiken

Vavahduttavan soitannon jälkeen jatketaan Sammon ryöstämistä. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että Väinämöinen tarjoaa Louhelle kompromissia: kalevalaiset voisivat ottaa puolet Sammosta – tai sen tuotosta, en ole ihan varma mikä tämä kapine edes on – mutta Pohjolan emäntä ei suostu. Alkaa … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #229: Peltojen kuningas

Tarinassa on muutakin kuin tapahtumia. Tarina ei lähtökohtaisesti ole – toisin kuin ”todellisuuden” elämä – periaatteessa mielivaltainen tapahtumien sarja, vaan siinä on jonkun taustalle kirjoittama keskeinen idea. Isaac Bashevis Singerin aikaisemmin julkaistuissa Keltaisen kirjaston kirjoissa tällainen on tavalla tai toisella … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti