Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Reynolds: Noidankehä

Parin turhalta tuntuneen teoksen jälkeen Alastair Reynoldsilta ilmestyy yllättävän mielenkiintoinen tarina! Noidankehää on monin paikoin helppo lukea tarinana tarinoiden tärkeydestä. Kyse ei kuitenkaan ole fiktion sinänsä ylitystyksestä tai tarinoiden merkityksestä yhteisöille tai vastaavasta. Tarinat näyttäytyvät tässä paitsi yleisinhimillisinä välttämättömyyksinä niin … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ilon ja surun kirjaston kesäsarjana Noidankehä

Vuoden aikana lukemisen tahti vaihtelee aika paljon eikä aina mitenkään ennustettavasti. Julkaisutahti on kuitenkin tasainen: kerran viikossa paitsi heinäkuussa harvemmin. Nyt heinäkuun aikana tarkastelussa on poikkeuksellisesti vain yksi kirja siinä missä viimeksi raportoitiin paksujen kirjojen trilogiaa. Luin Alastair Reynoldsin Noidankehä-romaanin … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #246: Roihu

Richard Fordin Roihu on pienoisromaani, jossa kerrotaan hyvin intensiivinen tarina muutaman päivän ajalta mutta lopulta viimeisillä sivuilla kiirehditään puolen vuoden tapahtumat. Tämä rytmitys oli kuitenkin tarpeen juuri tämän tarinan saamisessa kokonaiseksi. Mielestäni erikoisinta tässä teoksessa on tunnelmien intensiteetti. En ollenkaan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #245: Pitkän päivän ilta

Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta on erittäin mielenkiintoinen teos, jossa tarinan nykyhetken taustat kerrotaan seikkaperäisesti samalla kun tarinan nykyhetki etenee todella verkkaisesti. Vuonna 1956 autoretkellä olevan hovimestari Stevensin tarina etenee pari päivää, mutta noiden päivien aikana hän ehtii muistella lukijan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kahdeksasviidettä runo: Homma jotenkin hajoaa

Kaikki alkoi siitä, kun Louhi kostopäissään varasti Auringon ja Kuun. Tarina meni jo siinä runossa varsin korkeiden voimien temmellykseksi, kun itse Ukko ylijumala iski uuden tulen valaisemaan, mutta tämä alkutuli pakeni jonkin tavallisuudesta poikkeavan kalan vatsaan. Runossa numero 48 kostoteema … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #243: Midaqq-kuja

Naguib Mahfouzin romaani Midaqq-kuja tuo lukijan mielikuvitukseen otsikkonsa mukaisen kujan, jolla on tapahtunut asioita ennen kuin lukija pääsi kurkistamaan sille, jolla tapahtuu lukijan seuraamia asioita, ja jolla tapahtuu asioita senkin jälkeen, kun lukija on kirjan sulkenut. No, tietenkään niitä asioita … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #242: Gangsterin oppipoika

E. L. Doctorowin Gangsterin oppipoika on niin hienosti kirjoitettu tarina, että sen moraalittomat hahmot ja tapahtumat tuntuvat osin amoraalisilta – sen rikollisia toimijoita ja onnenonkijoita ei ehkä osaa pitää sankareina, mutta jollakin tavalla heidän tekemistensä syitä ymmärtää. Tämä ymmärtäminen voi … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Seitsemäsviidettä runo: Maailmanlopun merkkejä vai syntykertomus?

Runossa nro. 47 Louhi jatkaa yhä kostoaan mutta minusta tuntuu, että runossa on yhdistetty ainakin kaksi tarinaa niin, että kokonaisuus kärsii. Louhi on mukana vain alussa: kerrotaan, kuinka hän nappaa Auringon ja Kuun ja piilottaa ne Pohjolaan. Tässä on pimeyden … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #241: Ihminen on iso fasaani

Herta Müllerin teksti on voimallista. Novellikokoelmassa Matala maa välittyi voimakkaasti tunnelma, vaikka konkreettiset tapahtumat eivät olisi jääneet mieleen. Pienoisromaani Ihminen on iso fasaani on siihen verrattuna tarinallisempi, mutta sen luettuaan jää tuntemukseen, ettei kyse ollut ihan tavanomaisesta tarinankuljetuksesta. Tarinassahan täytyy … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #240: Kirjanpitäjä Esch

Hermann Brochin Unissakulkijat-trilogian toinen osa on Kirjanpitäjä Esch eli Anarkia · 1903 ·. Mutta mistä anarkiasta tässä kerrotaan? Tarinaa lukiessani keskityin enemmän kirjanpitäjä Eschin sisäiseen kokemukseen kuin mahdollisesti hänen ympärillään vallitsevaan sekasortoon, laittomuuteen tai hallinnon puutteeseen. Voin toki liittää anarkian … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti