Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Seitsemäsviidettä runo: Maailmanlopun merkkejä vai syntykertomus?

Runossa nro. 47 Louhi jatkaa yhä kostoaan mutta minusta tuntuu, että runossa on yhdistetty ainakin kaksi tarinaa niin, että kokonaisuus kärsii. Louhi on mukana vain alussa: kerrotaan, kuinka hän nappaa Auringon ja Kuun ja piilottaa ne Pohjolaan. Tässä on pimeyden … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #241: Ihminen on iso fasaani

Herta Müllerin teksti on voimallista. Novellikokoelmassa Matala maa välittyi voimakkaasti tunnelma, vaikka konkreettiset tapahtumat eivät olisi jääneet mieleen. Pienoisromaani Ihminen on iso fasaani on siihen verrattuna tarinallisempi, mutta sen luettuaan jää tuntemukseen, ettei kyse ollut ihan tavanomaisesta tarinankuljetuksesta. Tarinassahan täytyy … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #240: Kirjanpitäjä Esch

Hermann Brochin Unissakulkijat-trilogian toinen osa on Kirjanpitäjä Esch eli Anarkia · 1903 ·. Mutta mistä anarkiasta tässä kerrotaan? Tarinaa lukiessani keskityin enemmän kirjanpitäjä Eschin sisäiseen kokemukseen kuin mahdollisesti hänen ympärillään vallitsevaan sekasortoon, laittomuuteen tai hallinnon puutteeseen. Voin toki liittää anarkian … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kuudesviidettä runo: Karhu mellastaa

Louhen kosto jatkuu: hän usuttaa karhun kalevalaisten kimppuun! Väinämöinen saa taas osoittaa pätevyyttään. Lähtiessään metsästämään karhua hän kyllä toteaa: ”Mieleni minun tekevi,mieli käydä Metsolassametsän tyttöjen tykönä,sinipiikojen pihoilla.” Kalevalan alkupuolelta on toki selvää, että tytöt ovat mielessä. Mutta oikeasti Väinämöinen jättää … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #239: Musta laatikko

Harmittelin taannoin tyylin ja sisällön erillisyyttä José Saramagon teoksissa. Kyse on kai siitä, että hänen oma tyylinsä on erottuvuudessaan minua ärsyttävä. Joku muu saattaa pitää – ja varmasti pitääkin. Amos Ozin Musta laatikko onnistuu tyylin ja sisällön liitossa tavalla, johon … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #238: Kuin oma poika

Isaac Bashevis Singerin kokoelma Kuin oma poika on aikaisemmin julkaistun Vanhaa rakkautta -kokoelman sisarteos. Sen alaotsikko on ”Tarinoita vanhasta maasta” ja tämän puolestaan ”Tarinoita uudestsa maasta”. Kumpikaan suomeksi julkaistu kokoelma ei ole kokoelmana alkuperäinen, vaan ne on koottu pitkän ajan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Sensuurista ja tarinoista

Jokin aika sitten uutisoitiin ja nuristiin joidenkin tarinoiden hyllyttämisestä tai muuttamisesta. Don Rosan, Ian Flemingin, Roal Dahlin ja muiden teoksiin kajoamiset tai niiden julkaisupäätökset ovat paikoin aika erilaisiakin luonteeltaan. Samalla ne poikkeavat huomattavasti natsi-Saksan kirjarovioista tai Neuvostoliitossa harjoitetusta sensuurista. Kuinka … Lue loppuun

Kategoriat: sekalaista | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #237: Posliiniparoni

Bruce Chatwin teoksista on Keltaisessa kirjastossa julkaistu sinänsä mielenkiintoinen Erottamattomat sekä Patagonia, Patagonia, jonka olemassaolon oikeutusta en ehkä tavoittanut. Kolmas ja viimeinen teos sarjassa on Posliiniparoni. Posliiniparoni on vähäeleinen ja aika surumielinenkin kertomus – vaikka en tiedäkään, onko jälkimmäinen ollut … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #236: Baltasar ja Blimunda

En ole koskaan pitänyt José Saramagon tyylistä. Rehellisesti sanottuna olen kokenut sen kovin vastenmieliseksi. Baltasar ja Blimunda on Saramagon ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa, mutta tätä ennen olen lukenut monta hänen romaaniaan. Siedettävin – tai oikeastaan suorastaan mielenkiintoinen lukukokemus tyylistä huolimatta … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Viidesviidettä runo: Tauteja ja parannuksia

Louhi aloittaa kostonsa. Hän värvää yhden tyttäristään kostonsa välikappaleeksi, ja tämä onkin selvästi eri sarjaa kuin aikaisemmat Pohjan neidit. Hän ei ole erityisen nuori tai hemaiseva, vaan ”Loviatar, vaimo vanha,pahin Tuonen tyttäriä.ilke’in manattaria,alku kaikille pahoille,tuhansille turmioille.Sill’ oli muoto mustanlainen,iho inhon-karvallinen.” … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti