Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto #165: Poika ja lokki

Yashar Kemalin romaani Poika ja lokki tuntuu kovin erilaiselta kuin häneltä aikaisemmin lukemani teokset. Se johtunee miljööstä: ei erämaan tasankoja, ei maaherroja. Ollaan rannikolla ja muun muassa kuorma-autojen merkittävä rooli kiinnittää tarinan lujemmin moderniin maailmaan kuin Kemalin muut teokset – … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #163: Sadekuningas

Matka voi olla tarinan osa useammalla tavalla. Matka voi esimerkiksi kuljettaa lukijan maisemiin, joita tämä ei muuten näkisi. Tällaisissa matkakertomuksissa miljöö voi olla pääroolissa, ja tarinan päähenkilö on lukijan sijaiskatselija. Päähenkilön kautta lukija kokee ymrpäistöä. Jotkut hyvin dokumentaristiset teokset käyttävät … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Seitsemästoista runo: Lääkintäloitsujen kokoelma

Tuonelasta ei siis löytynyt veneenrakennuksesta puuttuneita loitsusanoja. Väinämöisessä on yhä samanlaista voivottelijaa kuin aikaisemmissa runoissa ja hän jää pyörittelemään päätänsä. Onneksi ohi kävelee ilmeisesti joku satunnainen paimen, joka ehdottaa että Antero Vipuselta sanoja varmaan saisi. Antero Vipunen on ilmeisesti jo … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #162: Tasangon valtiaat

On erilaisten olentojen tarinoita: yksilöiden tarinoita, ryhmien tarinoita, yhteiskuntien ja jopa kulttuurien tarinoita – tai koko ihmiskunnan tarina. Tarinat eivät synny itsestään, vaan ne täytyy kertoa, ja sen vuoksi tarinoissa on kyse aina myös valikoinnista. Jokaisen koskaan eläneen ihmisen tekojen … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #160: Garpin maailma

John Irvingin Garpin maailma tuntuu huimalta ajalliselta hypyltä. Minulle Irving on nykykirjailija, ja häntä Keltaisessa kirjastossa edeltäneet toverit näyttäytyvät silmissäni enimmäkseen menneen aikakauden tekijöinä. Garpin maailma kertoo kuvitteellisen T.S. Garpin elämäntarinan – sekä sitä edeltäneitä ja sen jälkeisiä tapahtumia. Tällaisten … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kuudestoista runo: Väinämöinen tekee vihdoin itse jotain

Väinämöisen paluu! Nyt hän on veneenrakennuspuuhissa, mutta on viisaasti ryhtynyt siihen paikassa, jossa ei ole puuta. Niinpä luottomies Sampsa Pellervoinen joutuu tulemaan hätiin. Sampsa taitaa olla Kalevalan ainoa mies, joka ei nurise turhista tai dramatisoi asioita, vaan tekee hommansa ja … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #159: Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli

Michel Tournierin Perjantai on tarina, joka on aika vahvasti suhteessa toiseen tarinaan – onhan sen lähtökohtana Daniel Defoen Robinson Crusoe. Defoen teos on varmaan sellainen, joka tunnetaan laajemmin kuin mitä sitä on luettu. Perjantain jälkeen tarkastin Wikipediasta, miten Robinson Crusoe … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #158: Alice B. Toklasin omaelämäkerta

Gertude Steinin kirjoittamassa Alice B. Toklasin omaelämäkerrassa ei ole tarinaa. Siinä on kokoelma tapahtumia. Se ei ole edes sarja tapahtumia, sillä jokin tapahtuma mainitaan, sitten sitä palataan myöhemmin tarkentamaan. Tärkeintä vaikuttaa olevan, että se on kokoelma tapahtumia, joissa mainitaan paljon … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Novelli – ihan yksinään

Tätä kirjoittaessa kirjastot ovat olleet viikkoja kiinni koronavirustilanteen vuoksi. Keltaisen kirjaston lukeminen on siis ollut tauolla, koska suurimman osan sarjan kirjoista lainaan kirjastosta. Lisäksi omista kirjahyllyistä lienee luettu suurin osa niistä kirjoista, jotka aion lukea. Luen yleensä romaaneja. Novellit luen … Lue loppuun →

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #157: Tulkit

Wole Soyinkan romaani Tulkit on hankala tapaus. Blogin jonkinlainen tunnuslause on ”kyse on tarinoista”. Luulen, ettei Tulkeissa ole kyse tarinasta. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin mieleeni jäi lähinnä se, että yhdellä keskushenkilöistä on omanlaisensa ulostamiseen keskittyvä uskonto tai maailmankatsomus. Muu … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti