Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Yhdesviidettä runo: Väinämöisen soolo

Hypoteesi: Väinämöinen teki kanteleestaan niin vaikean soittaa, että ainoastaan hän pystyy siihen ja pääsee näin pätemään. Toisaalta: jos se olisi kovin hankalaksi suunniteltu, niin näinköhän vanha mies itsekään kykenisi mestarillisiin suorituksiin. Muuta nokkelaa tai näsäviisasta tästä runosta on vaikea sanoa. … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #226: Musta valo

Richard Curreyn romaani Musta valo on väkevä sotatarina. Se on erittäin intensiivistä kerrontaa. Sitä lukiessa mieleen tuli Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella. Teokset ovat kuitenkin intensiiviset kovin eri tavoin. Ovien ulkopuolella on intensiivinen kuin kuumeinen runo. Musta valo on intensiivinen kuin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #225: Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä

Olen Antonio Tabucchin Pieni yhdentekeviä väärinkäsityksiä -novellikokoelman äärellä kiusallisessa tilanteessa. En muista siitä mitään. Tätä merkintää aloittaessani tuntuu, että Hyönteisdokumentin blogisti tiivistää myös ajatukseni merkinnässään. Epäilin tätä jo kokoelmaa lukiessani. Luinko sitä iltaisin liian väsyneenä ja sen takia mainittavia muistijälkiä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Neljäskymmenes runo: Se kantele!

Neljäskymmenen runo on pitkälti siirtymää: ollaan siis menossa Pohjolaan tappelemaan, mutta matkan kuvaukseen saa kansanperinteen säilömisen nimissä mahduttaa ”kosken sanat”. Kyseessä on jonkinlainen suojaloitsu. Suuremman jännitteen kuitenkin tarjoaa valtava hauki, jonka päälle sotajoukon vene jumittuu. No, sehän tarkoittaa toisaalta sitä, … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #224: Menneen maailman maalari

Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari on ainakin osittain kertomus siitä, kuinka ihminen alkaa kertoa itselleen ja muille tarinaa itsestään niin, että hän lopulta todella elää tarinaansa. Alkuteoksen – kyllä, se on englanniksi – nimi An artist of the floating world … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #223: Täydellinen rauha

”Täydellinen rauha” tuntuu mahdottomalta otsikolta tarinalle. Eikö tarina vaadi jonkin konfliktin, jonkin jännitteen, ollakseen edes jotakin kiinnostavaa? Voiko tarinaa olla täydellisessä rauhassa tai täydellisestä rauhasta? Amos Ozin romaanin Täydellinen rauha nimi tuntuukin kannessa pettävältä. Tarina voi alkaa täydellisestä rauhasta, joka … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Yhdeksäsneljättä runo: Johdanto varsinaisiin sankaritekoihin?

Tästä runosta alkaa Kalevalan kolmas Väinämöis-jakso eli Sammon ryöstö. Runo on alkusoittoa ja joukkojen kokoamista – siinä itsessään ei tapahdu paljonkaan, mutta jotenkin tulevaa ennakoiva sävy on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmissa runoissa. Väinämöisen varsinaiset sankariteot ovat toistaiseksi olleet harvassa, mutta … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Charles Stross: The delirium brief

Jatkan edellisen Stross-pohdinnan virittämillä James Bond -linjoilla. Ymmärtääkseni Ian Flemingin ja John Gardnerin Bond-jatkumossa käytettiin enemmän tai vähemmän kelluvaa aikajanaa. 1960-luvun tarinat olivat siis edelleen tapahtuneet vaikka elettiin esimerkiksi 1980-lukua, mutta yksityiskohtia tarpeen mukaan hämärrettiin, sillä James Bond ei itse … Lue loppuun

Kategoriat: jännityskirjallisuus | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jemisin: Viides vuodenaika

Tieteiskirjallisuutta lukiessa – varsinkin silloin, kun tarina sijoittuu aikaisemmin tuntemattomaan miljööseen – täytyy olla tarkka. Huolimattomuus alussa saattaa jättää mieleen värjymään tarpeetonta hämmennystä sen hämmennyksen lisäksi, jonka sinne on tarkoituskin jäädä. N. K. Jemisinin Viides vuodenaika vaatii tarkkaavaisuutta, koska vaikka … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #222: Tyrsky

Nyt on pakko myöntää, etten saanut kiinni Martin Walserin Tyrskyn tarinasta. Vai oliko kirjailija taas minua ovelampi ja kirjoitti teoksensa niin, että se on itsessään tyrsky, josta ei oikeastaan voikaan saada selvää – se ei siis kertoisi tyrskystä vaan olisi … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti