Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto #218: Leikkiä ja ajanvietettä

James Salterin romaanin Leikkiä ja ajanvietettä voisi lukea eroottisena tarinana joutilaista 1960-luvun Euroopassa. Sellaisena se voisi sopia vaikka Alberto Moravian tuotantoon. Olen monta kertaa maininnut Moravian viime aikoina. Edellinen merkintä oli juuri hänen kirjastaan. Kun pysähtyy ajattelemaan, kuka Salterin romaanin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #217: Sivustakatsoja

Alberto Moravian Sivustakatsoja-romaanissa päähenkilön vaimo Silvia pettää tätä päähenkilön isän kanssa ja päähenkilö älyllistää ja psykologisoi asiaa minkä ehtii. Tiedän, enkä mitenkään erityisen alitajuisesti, että tämä halu nähdä kilpakosijassani mieluummin isä kuin mies johtuu isän Silviaan luomasta suhteeesta, jossa vaistoan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kuudesneljättä runo: Kullervon tarinan sopiva loppu

Kullervo on siis päättänyt lähteä kostamaan Untamolle perheensä surman. Mutta hänen perheensä on elossa, kuten hiljattain aika yllättävänä juonenkäänteenä paljastui. Itse asiassa lähiperheestä on kuollut vain sisko, ja hänkin vain siksi, että makasi Kullervon kanssa. Pakko siis olettaa, että kostoa … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto 216: Vanhaa rakkautta

Isaac B. Singerin novellikokoelma Vanhaa rakkautta on koottu ilmeisesti viidellä vuosikymmenellä ilmestyneistä tarinoista. Melkein jokaista lukiessaan tuntuu kuin lukisi samaa ydintarinaa mutta hieman eri miljöössä tai hieman eri henkilöin. Novellit eivät ole niin peittelemättömästi koko ajan sama tarina kuin Alberto … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #214: Yhä useamman sydän pettää

Tuntuu, että Saul Bellow’n romaani Yhä useamman sydän pettää on romaani kahdesta vanhenevasta miehestä, jotka keskustelevat pitkäveteisesti aikaisemmista epäonnistumisistaan ja elämässä eksymisestä, kunnes joutuvat myös nykyisyydessä hankalaan tilanteeseen ja ovat täysin hukassa. Suurin osa kirjan tarinasta onkin tarinoita jotenkin hankalista … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Liu: Kuolema on ikuinen

Sananen kirjan nimestä. ”Kuolema on ikuinen” on jonkin James Bond -elokuvan otsikko, eikö vain? Englanniksi alkuteoksen nimen ilmoitetaan olevan ”Death’s End”. Sananmukainen käännös olisi varmaankin ”kuoleman loppu”. Eivätkö nämä anna tulevalle tarinalle vähän erilaiset alkutahdit? Trilogian edellinen eli keskimmäinen osa … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , , , | 2 kommenttia

Liu: Synkkä metsä

Liu Cixinin tieteistrilogian ensimmäinen osa Kolmen kappaleen probleema rakensi tarinaa esittelemällä melko hyvässä rytmissä luonnontieteellisiä ideoita. Toinen osa Synkkä metsä rakentuu hieman eri tavalla – edellään luonnontieteet ovat keskeisiä, mutta fokus on muuttuneen miljöönkin vuoksi toisaalla. Trilogia kertoo ainakin toiseensa … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Liu: Kolmen kappaleen probleema

On sanottu, että tieteiskirjallisuus on ideoiden kirjallisuutta. Tällöin novelli on sille luonnollinen muoto: idean saa hyvin aseteltua lyhyen tarinan ympärille tai ytimeen. Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema sen sijaan on melko pitkä romaani – käännettynä lähes 450 sivua. Otsikko viittaa … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #213: Ei oikein ihminenkään

Huomaan harmittelevani, kun Keltaisessa kirjastossa tulee vastaan muuta kuin kertomakirjallisuutta. Joseph Brodskyn (alk. Iosef Aleksandrovitš Brodski) esseekokoelma Ei oikein ihminenkään koostuu kahdesta tekstistä, jotka ovat kansitekstien mukaan alkuteoksen ensimmäinen ja viimeinen essee. Tietämättä taustoja sen kummemmin tulee mieleen, että Otavalle … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Viidesneljättä runo: Kullervo ottaa siskonsa kyytiinkin

Pari runoa sitten harmittelin, että Kullervon piirteeksi alussa hahmoteltu taipumus epäonnistua töissään melkein yliluonnollisen näyttävällä tavalla oli hävinnyt. Runo 35 ainakin osin tuo tämän taipumuksen takaisin: ei onnistu soutaminen, ei nuotan vetäminen. Epäonnistumiset eivät tosin ole aivan ilmiömäisiä, mutta eivätpä … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti