Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Kesällä hiljenee taas vähän

On heinäkuu. Hyvä niin. Lukea kannattaa silloinkin, mutta kirjoittamistahti on kuitenkin maltillisempi. Tänä vuonna ei spontaanisti ilmaantunut mitään Rauta-ajan tyyppistä kesäsarjaa. Tulee pari pohdiskelua tarinoiden luonteesta, ja puolison Helmet-lukuhaaste jatkuu. Hyvää kesää!

Kategoriat: ilmoitukset | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #185: Viides rooli

Ihmisen elämä on tälle itselleen jollakin tasolla tarina. Se sisältää käänteitä ja kohtauksia, jotka ovat muita merkityksellisempiä. Ylipäätään elämäntarinalla on – toivottavasti – merkityksiä. Robertson Daviesin Viides rooli -romaanin päähenkilö Dunstan Ramsay havahtuu tähän tosiseikkaan, kun hän lukee eläkkeelle jäätyään … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Charles Stross: Singulariteettitaivas

Tulee tosiaan melko harvoin luettua kirjoja uudelleen, vaikka joskus kannattaisi. Taannoin ilmestyi ensimmäinen Charles Stross -suomennos Singulariteettitaivas, joka toki piti hankkia. Olen lukenut sen vuosia sitten alkukielellä. Muistikuvat ovat hämärät, ja epäilen etten oikein pysynyt tarinasta kärryillä ensimmäisellä lukukerralla. Olisiko … Lue loppuun →

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Neljäskolmatta runo: Ohjeita sulhaselle eli kuinka panna vaimo töihin ja piestä oikein

Tämäkään runo ei oikeastaan edistä tarinaa – tai toivon niin. Jos tällä pätkällä on olennainen osa juonessa, niin perheväkivallan varjo kulkee horisontissa. Morsianta on Kalevalan tähänastisissa hääpuheissa kehotettu työteliäisyyteen, vaatimattomuuteen ja kiitollisuuteen. Sulhanenkin saa osansa neuvoista. Morsiamesta täytyy tämän suvulle … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #184: Pelastunut kieli

Minulla on ilmeisen jännitteinen suhde elämäkertoihin. Jos ne on kirjoitettu selvästi tietoteoksiksi, niin luen niitä mielenkiinnolla. Gösta Sundqvistin elämäkerta lienee tästä hyvä esimerkki. Jos elämäkerta on verhoiltu romaaniksi tai romaanissa keskeistä ovat elämäkerralliset ainekset, en yleensä jaksa niitä samalla tavalla. … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #183: Aké – lapsuusvuodet

Olen ylistänyt Ray Bradburyn tapaa kuvata maailmaa ja lapsuutta taianomaiseksi. Voiko minulle tulla samanlaista kokemusta lapsuuden ja kasvamisten kuvauksesta nigerialaisessa Akén kylässä? Ray Bradburyn kertomukset – tai ainakin niiden tunnelmat – ovat hänen omasta lapsuudestaan, ja Wole Soyinka ammentaa myös … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmaskolmatta runo: Morsiamen odotukset asetetaan aika alas

Kaksi huomiota: Lönnrot näki hääjakson hirmuisen hyväksi paikaksi säilöä kaikenlaista vastaantullutta kansanperinnettä. Lisäksi morsiamia näköjään haluttiin ennen pelotella ja itkettää mahdollisimman paljon. Kalevalan 23. runo edistää tarinaa vain, jos morsian myöhemmin helpottuu, kun uuteen kotiin muuttaminen ei olekaan niin kamalaa … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #182: Erottamattomat

Bruce Chatwinin ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa on romaani Erottamattomat. Se kertoo kaksosista – se kertoo itse asiassa koko heidän elämänsä. Mutta mistä heidän elämänsä tarina kertoo? Se ei minulle selviä. Mikäli ajoitan tarinan oikein, se alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kahdeskolmatta runo: Morsianta itketetään

Runo numero 22 ei sekään edistä tarinaa mainittavasti. Ehkä se voisi rakentaa Pohjolan tyttären hahmoa, jos Kalevala olisi henkilöitään syväluotaava runoelma. Epäilen, että morsian ei kuitenkaan tule kohtaamaan pelkojaan niitä reflektoiden ja kasva kohti täydempää mutta silti pohjimmiltaan ristiriitaista olemista … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #181: Toivo

André Malraux’n Toivo saa miljöönsä sodasta kuten hänen Keltaisessa kirjastossa aiemmin julkaistu teoksensa Sielujen kapina. Kirjoitin Sielujen kapinasta näin: Henkilöt eivät ole vain historian tarinan statisteja, ikään kuin välttämätön paha, vaan teoksen tarina on juuri heidän tarinansa. Omassa tarinassaan aatteellistakin … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti