Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Cyberpunk 2020: Roolipeli synkästä lähimenneisyydestä

Vähältä piti, mutta saimme pelattua klassista vuonna 1990 ilmestynyttä Cyberpunk 2020 -roolipeliä vuonna 2020. Olisinko pelannut sitä ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla ja sitten viimeisen kerran ennen äskeistä vuonna 2005? Se tosin oli lyhyt siirtymäseikkailu Cyberpunk V3.0-peliin, josta voi sanoa aika … Lue loppuun

Kategoriat: roolipelit | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #170: Oikutteleva bussi

John Steinbeckin ehkä lyhyessä romaanissa Oikutteleva bussi tehdään matkaa pisteestä A pisteeseen B. Matkalla on vastoinkäymisiä, kuten kova sade ja hutera silta. Itse matkalla ei kuitenkaan ole romaanin tärkeimpien tarinoiden kannalta mitään väliä. Oikuttelevassa bussissa kuvataan joukko erilaisia matkustajia sekä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #168: Pahanneuvon vuori

Lapsen mielikuvitus, jännitteinen geopoliittinen tilanne, pyhien kirjoitusten lupaukset ja kuolemansairaan miehen levottomat unet – niistä on Amos Ozin Pahanneuvon vuori tehty. Ne kaikki versovat tarinoita tai ovat tarinoista tehtyjä. Ozin kolmen toisiinsa liittyvän novellin kokoelma ei ole mikään tarinan tasoilla … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Ursula Le Guin: Maailman syntymäpäivä ja muita tarinoita

Ursula K. Le Guinin Maailman syntymäpäivä ja muita tarinoita koostuu useista novelleista ja kokoelman päättävästä pienoisromaanista ”Kadotetut paratiisit”. Sen tarina pani erityisesti miettimään. ”Kadotetuissa paratiiseissa” ollaan sukupolvialuksella, joka on avaruudessa matkannut kohti määränpäätään jo niin kauan, että matkan aloittaneet ovat … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #167: Kaikki isäni hotellit

Minulle on kehittymässä jännitteinen suhde John Irvingin teoksiin. Garpin maailma ja viimeksi lukemani Kaikki isäni hotellit synnyttivät kesken urakan samankaltaisia ajatuksia: tarina kulkee sujuvasti – mutta minne se kulkee? Henkilöt ovat omanlaisiaan, tapahtumat kiinnostavia – mutta miksi he ovat olemassa? … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #166: Etusivun uutinen

Hassua, mutta Graham Greenen romaanissa Etusivun uutinen taitaa olla yksi keskushenkilö mutta ei yhtään päähenkilöä. En tiedä, onko väittämä kirjallisuustieteellisesti mielekäs. Jim Droveria uhkaa kuolemantuomio poliisin tappamisesta. Häntä kuvataan sekä tarinan alussa että lopussa hiljaiseksi mieheksi, eikä hän itse asiassa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kahdeksastoista runo: Kosiohommat jatkuvat

Mitäpä Väinämöinen tekee vaivalla valmiiksi tehdyllä veneellään? Lähtee tietenkin naisiin. On se toki toisaalta ymmärrettävää: Pohjan neidin vaatimuksestahan koko veneurakka lähti. Väinämöinen ei kuitenkaan voi lähteä Pohjolaan vokottelematta ensimmäistä vastaantulevaa naista. Väinämöisen saatua veneen vesille Annikki, Ilmarisen sisko, tiedustelee vanhuksen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #165: Poika ja lokki

Yashar Kemalin romaani Poika ja lokki tuntuu kovin erilaiselta kuin häneltä aikaisemmin lukemani teokset. Se johtunee miljööstä: ei erämaan tasankoja, ei maaherroja. Ollaan rannikolla ja muun muassa kuorma-autojen merkittävä rooli kiinnittää tarinan lujemmin moderniin maailmaan kuin Kemalin muut teokset – … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #163: Sadekuningas

Matka voi olla tarinan osa useammalla tavalla. Matka voi esimerkiksi kuljettaa lukijan maisemiin, joita tämä ei muuten näkisi. Tällaisissa matkakertomuksissa miljöö voi olla pääroolissa, ja tarinan päähenkilö on lukijan sijaiskatselija. Päähenkilön kautta lukija kokee ymrpäistöä. Jotkut hyvin dokumentaristiset teokset käyttävät … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Seitsemästoista runo: Lääkintäloitsujen kokoelma

Tuonelasta ei siis löytynyt veneenrakennuksesta puuttuneita loitsusanoja. Väinämöisessä on yhä samanlaista voivottelijaa kuin aikaisemmissa runoissa ja hän jää pyörittelemään päätänsä. Onneksi ohi kävelee ilmeisesti joku satunnainen paimen, joka ehdottaa että Antero Vipuselta sanoja varmaan saisi. Antero Vipunen on ilmeisesti jo … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti